Kuukauden automme on jo tuotannosta poistunut malli, mutta ei vielä mikään vanha auto. Kyseessä on Renault 19-mallisarjan viimeinen versio, jossa on jo tuo uudistettu, ns. " Megane-keula". Autoahan sai vuosien mittaan monina eri koriversioina, mutta mielestäni tämä viimeinen versio ja nimenomaan tällä varustepaketilla, on R19:sta pitkän elinkaaren makein versio.
Pienoismalli ja sen esikuva ovat suomalaisittain hiukan outoa tavaraa, siksi otsikon tyyppimerkintäkin on epävirallinen, mutta siitä vielä jäljempänä. Tutkailin esikuvan tietoja monestakin lähteestä, mutta tiedot olivat osin ristiriitaisia. Seuraavassa on siis hataraa faktaa oikeasta autosta. Jutun korimalli oli myynnissä 1992-1996, jonka jälkeen koko Renault 19 siirtyi mallina historiaan ja tilalle tuli Megane, jonka ensimmäinen keulaversio onkin melko lähellä tätä juttumme autoa. 
Auto on mallisarjan tehokkain ja parhailla varusteilla. Kone oli aikanaan terävä ja puhdikas, mutta mikään varsinainen sportti se ei enää nykymittapuun mukaan ole. Moottori on 16 venttiilinen, kahdella nokka-akselilla ja monipisteruiskulla varustettu versio. Koneen tilavuudeksi esite kertoo 1764cc ja tehoa luvataan 137 hevosvoimaa. Huippunopeus on taatusti riittävä, auton luvattiin kelaavan 208 km/h mittariin. Kiihtyvyys 0-100km/h vei aikaa 9.4 sekuntia. Ihan kiva lukema, jolla pysyy edelleen hienosti mukana liikenteen rytmissä, mutta ei se enää 2000-luvun paremmalla puolella säväytä, kuten omana aikanaan. Nykyään kaikilta perhefarmareiltakin vaaditaan jo 90-luvun sporttiversion suorituskykyä. Tarvitaanko sitä, on täysin toinen juttu, mutta kova kilpailu ja elektroniikan kehittyminen lienevät pääsyyllisiä jatkuvasti kasvavaan suorituskykyyn.
Nykyään siisteimmät 16V -mallit taitavat jo olla harrastajien ja rakentelijoiden hallussa, ainakaan täälläpäin maata niitä ei näe paljoakaan arkiliikenteessä ihan sellaisenaan.. Paras aika bongata 16V on kesällä, yleensä hiukan rakenneltuna tai tuning-versiona. Havaintoni koskee siis vain maamme lounaista kolkkaa, muualla juttu voi olla toisin.
Pienoismalli on siis sekoitus 16V ja S-mallia. Esikuva löytyy ulkomaalaisista esitteistä helposti, mutta Suomen mallistoon tämä ei kaiketi kuulunut. Kaikki vanhat myyntiesitteet tunsivat 16V-mallin, mutta S-kirjainta siihen ei liitetty missään paperissa. "Ässän" varustepaketin sai sen sijaan valita 1.4 koneella varustettuun autoon. Takuuvarmasti en asiaa tunne, vaan tähdennän, että tämä on olettamus / päättelyä. Virallisia Suomen maahantuontilukuja ja tietoja minulla ei tietenkään ole käytössä. Papereista tämä malli löytyi siis vain ulkomaalaisista esitteistä, joista näki hyvin, että autossa on yhdistettynä 16V ja S varustus, sillä erotuksella, että pienoismallista puuttuvat sävylasit ja takaniskatuet. Myös takalasin pesurin suutin puuttuu, mutta se uupuu säännönmukaisesti lähes kaikista pienoismalleista, silloinkin kun tuulilasille on asennettu omat pesurinsa. Näitä seikkoja lukuun ottamatta ei saksankielisen esitteen kuvassa ja pienoismallissa sitten muita eroja oikein olekaan. Esitteessä näkyvän linnan kerrotaan muuten olevan paikka, josta Disneyn linna on kopioitu. Totta tai ei, mainostoimisto on kyllä valinnut todella komean paikan esitteen kuvia varten. |
|
|
Pienoismallin koko on 1:43 ja valmistaja on tuttu Universal Hobbies. Osa mallin eroista verrattuna oikeaan autoon saattaa mennä myös mallipajan "taiteilijan vapauden" piikkiin.
Heti yleiskuvista näkee, että pienoismalli on todella nätti. Väri on syvän metallisininen, joka aiheuttaa kuvissa jälleen tiettyä rakeisuutta, mutta ei anneta sen häiritä, luonnossa maalirakeet eivät näy lainkaan näin selvästi. Mallithan ovat yleensä esillä jossain hyllyssä, kun taas valokuvat on otettu poikkeuksetta luonnonvalossa, jolloin aurinko ja kirkas valo korostavat maalipintaa ja sen mahdollisia virheitä. Kuvista pitikin mainita, että pahoittelen kuvieni heikkoa syväterävyyttä, varsinkin otoksissa, joissa auto on aavistuksenkin ns. vinoparkissa. Samoin lähikuvissa esiintyy pahaa vääristymää jota en pysty välttämään. Käytössäni oleva kamera ei toden totta edusta uusinta digiteknologiaa, joten sillä ei pysty hyödyntämään filmikameralla opittuja kikkoja. Tuo terävyysongelma koskee siis kaikkia pienoisautokuviani ja jossain tulevaisuudessa häämöttää järjestelmäkameran päivitys, mutta toistaiseksi mennään näillä. Jatketaan kuvien sisällöllä. Jo yläviistoyleiskuvastakin käy ilmi, että tässä mallissa on ns. kaikki. Etulasit ovat avoinna, joten sisälle näkee melko hyvin, luonnossa toki paljon paremmin kuin kuvissa. Kaikki mittasuhteet osuvat hienosti kohdalleen, joten tämä auto on todella näyttävä ollessaan esillä vaikkapa lasivitriinissä. | |
|
|
|
|
|
Sisätiloihin näkee paitsi yleiskuvista, myös tästä yhdestä lähikuvasta. Ovet pysyvät kiinni, joten sisustan esittely on enemmän sanallista, etusivulasista kun ei saa kovinkaan kattavaa valokuvaa.
Mallista löytyy kolmepuolainen nahkaratti, kokoonsa nähden hyvin tarkka mittaristo ja tumma kojelauta. Myös taustapeili, käsijarru, vaihdekeppi yms. nippelit ovat paikoillaan.. Sisäverhoilu on sporttisen oloinen, yleisväri on harmaata ja sitä koristaa ohut, punainen raita. Penkit ovat myös harmaat ja vahvasti muotoillut, istuinosan keskustat on verhoiltu mustapohjaisella, täplikkäällä kankaalla, aivan kuten oikeassakin varusteluversiossa. Muotoilu ulottuu hattuhyllyyn ja etupenkkien pääntukiin asti ja uskon ainakin penkkien värityksen olevan käsityötä. Se selittäisi pienet maaliroiskeet vaaleissa osissa, ja ovathan matkustamon palikat jo niin pieniäkin tässä mittakaavassa, ettei mikään automaatti pysty erottelemaan osien värjäystä. Kokonaisuutta ajatellen ne takaniskatuet olisivat huippusilaus muutenkin tyylikkäälle ohjaamolle.
Kori on siistiä valua kauttaaltaan, linjat tulevat hienosti esille eikä yksityiskohdissakaan ole suurta moittimista. Sivukuvastakin erottaa kylkien mallimerkinnät 16S, jotka ovat teippiä, sama teippi löytyy takapäästä. Mallimerkinnät ja esittelykilvet (rekisterilaatat) ovatkin ainoita teippiosia, kaikki muu on tehty erikseen. Kyljissä on tuttuun tyyliin koholleen valetut ovenkahvat ja lukot, jotka on viimeistelty maalilla. Ulkopeilit sen sijaan muodostuvat muovisista peilikolmioista jotka taas on kiinnitetty osaksi sisustaa. Lasit ja niiden tiivisteet ovat samaa kokonaisuutta, tässä mallissa tiivisteet näyttävät aidolta kumilta. Musta kylkilista tuottaakin positiivisen yllätyksen, se on aidosti pehmeää materiaalia, ei maalattua valua kuten yleensä! Konepellistä löytyy 16V:n ilmanottoaukko, se on metallivalua, mutta ei ulotu konepellin läpi. Pikkuseikka, eikä ehkä uskoisi, mutta aidosti läpi asti oleva ritilä näyttää selvästi paremmalta. Monista malleista sellainen löytyy ja autojen ollessa vierekkäin feikkiritilä paljastuu heti. Ja senhän se tekee myös lähikuvassa. | |
|
|
|
|
|
Keulassa on menevä ilme, uudempi maski piristää autoa todella paljon verrattuna vanhaan, umpinaiseen keulaan. Ajo- ja sumuvalot ovat kirkkaat ja ne ovat muovia, valojen alla oleva musta lista, kuten myös alahelmassa olevat mustat ritilät, ovat erillisiä muoviosia. Aivan etuhelmassa kulkeva musta "alahuuli" on osa pohjalevyä, Renaultin merkki on metallivalua, joka on maalattu kiiltäväksi. Maskista on vaikea saada selvää, se lienee muovia ja on asennettu sisältä päin. Vain viimeistelemättä jäänyt kuskin puolen umpio on pieni kauneusvirhe muuten erittäin hienossa keulassa. Itse keulapeltien muotoilu selviää parhaiten kuvia katsomalla, mielestäni lopputulos on todella onnistunut.
Takapäätä hallitsee iso, muovinen valopaneeli. Itse valojen paikat on värjätty kirkkaammalla sävyllä sokkovalon ollessa tummaa pleksiä. Takaluukusta löytyvät jälleen auton mallimerkinnät sekä lukkopesä, joka on valettua metallia ja viimeistelty maalilla. Iso ja näyttävä siipi on myös muovia, se istuu niin ikään hienosti paikalleen. Takalasi on sähkölämmitteinen ja perän yleisilme jatkaa auton luomaa mielikuvaa; takapää on varsin sporttinen, hyvän mausteen antaa vielä helman alta pilkottava putken pää, vaikka se onkin ns. yleismallia. | |
|
|
|
|
|
Samaa yleismallia ovat myös lasinpyyhkimet niin edessä kuin takanakin, varsinkin takalasilla tuo varsi näyttää hiukan liian paksulta, eikä oikein istu tähän malliin. Tuulilasin pyyhkimet lienevät myös jotain tehtaan yleismallia. Ne ovat jotenkin kökkömäiset, eikä mittasuhde muuhun autoon näytä oikein luontevalta. Pyyhkijöiden kanssa lienee niin, että niitä valetaan isoissa sarjoissa ja laitetaan moniin eri autoihin. Auton kokoluokka ratkaisee sitten lopputuloksen onnistumisen, eikä tämä ole vain UH:n ominaisuus, saman tyylin pyyhkijöitä löytyy monien valmistajien malleista.
Auton alla pyörivät merkkikohtaiset alumiinivanteet, mallinnus on kaukaa katsottuna ihan hyvää, mutta lähempi tarkastelu ei mitenkään häikäise laadullaan. Oikean auton rengaskooksi ilmoitetaan 195/50 -15. Mallissa on ihan hyvin kuvioidut renkaat, mutta kokoa on vaikea arvioida. Arvelen renkaiden valmistuksen olevan hiukan vastaavaa kuin em. pyyhkijöidenkin. Todella monessa mallissa on täysin samannäköiset renkaat ja tällä kertaa renkaan koko osuu silmämääräisesti melko nappiin. Aina näin ei ole, vaan samaa rengasta tapaa eri kokoluokan autossa, jolloin lopputulos voi pilata koko yleisilmeen. Tässä autossahan on joka kulmassa levyjarrut ja vanteen muodon huomioiden levyt olisivat olleet helposti tehtävissä paljon näyttävimmiksi. | |
|
|
|
Pohjalevyllä ei yleensä ole suurtakaan roolia näissä pienoismalleissa. Tässä on kuitenkin pientä, joskin varsin karkeaa muotoilua myös pohjassa. Pohjalevyssä kaikki on samaa muovia. Putki on valettu hiukan koholleen ja maalattu, mutta esimerkiksi vanteen sisäreuna kertoo, ettei mallin pohjaa ole tarkoitettu arvosteltavien osien joukkoon. Näinhän sen tietysti pitää tässä koko- ja hintaluokassa ollakin, nämä autot on tarkoitettu hyllyyn ja hiukan kauempaa katsottaviksi. Kaunis ulkoasu menee etusijalle ja jos haluaa pilkuntarkkaa muotoilua, pitää siirtyä isompaan mittakaavaan ja siellä vielä kalliimman hintaluokan malleihin.
Kerään itse jonkin verran F1-autoja, eikä niissäkään ole pohjassa kuin mallimerkintä. Peräpäästä saattaa pilkottaa pala diffuusoria, mutta edes sitä puulevyn jäljitelmää ei niihin kovin usein ole viitsitty asentaa. Hyvä ulkokuori on siis pääasia lähes kaikissa pienoismalleissa, olipa kyseessä perheauto, pikkusportti tai kilpa-auto. 
Tämä kuvien yksilö on jo saanut muutamia minimaalisia kolhuja, sillä keräilijän vitriinithän ovat aina liian täynnä. Silti uusia malleja on hauska löytää ja ostaa, joskin tämän mallin saatavuus lienee jo melko heikkoa. Autolla on ikää noin pari vuotta, joten Käyttöauton Tampereen myymälä on ainut paikka, joka äkkiseltään tulee mieleen. Heillä on melko hyvä mallivalikoima, joten tällainenkin saattaa vielä löytyä hyllystä. Muussa tapauksessa nettikauppa ulkomailta lienee ainoa mahdollisuus hankkia tällainen malli. Tosin, jos omistaa aidon Renault 19 16V-auton ja vielä tämän värisen, myös tämä pienoismalli kuuluu ehdottomasti auton pakollisiin lisävarusteisiin.
Koska kuluva syksy on ainakin meillä päin ollut erittäin kaunis, ajettiin auto vielä lopuksi parkkiin Paimion jokilaaksoon. Maaseudun rauhasta, Juntolan voimalaitoksen sillalta avautuu rauhoittavan kaunis syksyinen maisema, jossa tämä malli on ainakin suomalaisittain yhtä kotonaan kuin alppimaisemissakin. | |
| -Markku Rantanen - |
|