Esittelyssä on tällä kertaa Renaultin 80- luvun ns. puolisportti, Renault 18- malliin pohjautuva Fuego ja sen kaksilitrainen GTX versio. Lähdeaineiston mukaan Fuego oli tuotannossa vuosina 1980- 86 ja moottorivaihtoehtojakin oli runsaasti tarjolla. Samoin eri varustemalleja oli paljon alkaen 1.4 litraisesta TS- perusmallista kaikkein hienoimpaan, bensamallin turboon. Väliin sijoittuvat sitten ainakin kolme bensamallia ja turbodiesel, varustemalleiksi mainitaan TS, TX, GTS ja tämä GTX. Teholukemat ja varustelut eri mallien kesken vaihtelevat kuitenkin tosi paljon, riippuen täysin mistä paperista niitä katsoo. Käytössäni olevien kirjojen ja esitteiden perusteella on turha alkaa esitelmöidä isompaa faktaa oikeasta autosta, pieleen menee kuitenkin. Siispä keskityn vain pienoismalliin, kuten palstan tarkoituksena onkin.
Tällä kertaa esittelymalli tekee poikkeuksen valmistajan suhteen. Melkein kaikki mallithan ovat olleet Norevin tai Vitessen tekemiä, mutta tämän auton takana on Saksalaispohjainen Minichamps- tuotemerkki. Varsinaisen yrityksen nimi on hienolta kuulostava Paul's Model Art, jonka tuotemerkki tämä Minichamps on. Emoyhtiö on edelleen Saksalainen, mutta nykysuuntauksen mukaisesti tämäkin malli on valmistettu Kiinassa. Firma on kyllä tehnyt pienoismalleja melkein joka automerkistä, mutta suuri osa tuotannosta on ollut heidän omia ja tuttuja, Saksalaisia merkkejään. Onkin aika yllättävää, että ensimmäiset kunnolliset Fuego - pienoismallit tulevat muualta kuin Ranskasta. Tämän auton pienoismalleja on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta Ranskalaiset valmistajat Solido ja Norev eivät ole tehneet ainuttakaan kunnollista, pikkutarkkaa mallia. Toki vanhatkin mallit ovat ihan kerättäviä, hyviä perusmalleja, mutta niistä puuttuu paljon tämän auton oleellisia piirteitä ja ominaisuuksia. Nyt tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä samaan aikaan tämän esittelymallin kanssa myös IXO pukkasi markkinoille täysin vastaavan mallin, mutta se on hinnaltaan edullisempi, eikä näin yllä aivan samaan tasoon tämän auton kanssa. Jotta autoja riittäisi kaikille, päätti myös Norev viimeinkin päivittää oman mallinsa. Ranskalaisten tekele lukeutuu niihin paljon puhuttuihin kioskimalleihin ja on kyllä selvästi vanhoja versioita parempi, mutta sijoittuu laadultaan tämän kolmikon häntäpäähän, mitä tulee pikkunippeleihin ja mallin tarkkuuteen. 
Tämän jutun auto on siis mallia GTX kahden litran koneella. Rasiassa tai mustassa alustassa siitä ei ole mainintaa, asia selviää ainoastaan pienoismallin kyljissä olevista merkinnöistä. Rasian teipeissä sen sijaan kerrotaan vuosimalliksi 1980. Mallin värisävy on koboltin sininen, (Bleu Cobalt) kaunis ja näyttävä metallihohtosävy. Mallissa on nyt myös mustat listat kyljissä ja jo yleiskuvistakin näkyy, että tämä on jotain aivan muuta kuin lelu. Vanhoissa Solidon ja Norevin malleissa ei tuota mustaa kylkilistaa ole.
Sävy vaihtelee kuvissa hiukan sen mukaan, onko malli varjossa vai suorassa auringonpaisteessa. Maalipinta on luonnossa erittäin laadukas ja tasainen. Suora valo tuo metallihohtokiteitä liikaa esille ja myös makrolinssillä kuvattuna valo ja varjo saavat maalipinnan näyttämään paikoin huonolta. Näin ei kuitenkaan ole, tavallisessa valossa pinta on kiiltävä ja erittäin nätti. Pikkutarkka tutkiminen on luonnollista aloittaa mallin keulasta, josta samalla löytyy auton huonoin kohta. Ajovalojen pyyhinsulat on valettu samaan muoviin maskin kanssa ja lopputulos on hiukan kökkö. Läheltä katsottuna idea kyllä avautuu, mutta äkkivilkaisulla näyttää aivan siltä kuin umpioihin olisi laitettu mustaa teippiä tai vastaavaa. Lamput näyttävät väärän mallisilta, hiukan kuin joku "tuninghemmo" olisi laittanut valoluomet väärin päin. Pyyhkijämallinnus on sikälikin epäonnistunut, etteivät ne edes jää noin alas oikeassa autossa. Siinä tulikin samalla listattua tämän pienoismallin huonot puolet, joten moitelista päättyy kohtaan numero yksi. Muutenhan tuo Renault 18- johdannaisuus näkyy oikeastaan vain ja ainoastaan keulassa, lähinnä maskissa ja valoissa. |
|
|
|
Ajovalot itsessään ovat erittäin hyvää työtä ja vilkut ovat umpioiden kanssa samanlaista muovia, ne istuvat mainiosti paikalleen eivätkä pursuile mihinkään suuntaan. Vilkun ja korin välissä näkyy pikkuruinen rako, mutta paljaalla silmällä se ei erotu lainkaan. Paljon ikävämpää on, kun valojen muovi pursuilee yli äyräidensä ja reunoissa on paljon valujäämiä. Lamppujen välissä on siis mattamusta maski ja sen keskellä Renaultin merkki. Etupuskuri on hiukan kiiltävämpää muovia, rekisteri jo tavallaan kertoo mallin valmistusmaan ja kilven yläpuolelle on valettu pieni ilmanottoritilä. Ritilä on kuitenkin vain näennäispainos, eivätkä aukot mene läpi asti. Itse Puskuri istuu mainiosti paikalleen ja on muodoiltaan oikein hyvin mallinnettu. Puskurin parasta antia on kuitenkin tuo integroitujen sumuvalojen mallinnus. Valot on varustettu keltaisilla laseilla ja ne ovat kuten esikuvassakin, noiden muotoon valettujen "tötteröiden" päissä.
Konepelti ei avaudu, mutta siihen on valettu kaksi lasinpesurin suutinta ja pellin keskiosa on hiukan kohollaan. Muotoilu niin konepellissä kuin muuallakin korissa on erinomaista. Konepellin ja tuulilasin välissä oleva ritilä sekä tuulilasin pyyhkimet ovat erillisiä muoviosia. | |
Taustapeilit ovat myös mustaa muovia, muotoilu on tarkkaa ja niissä on aidosti peilaava pinta.
Ovet ja bensatankin luukku on valettu metalliin hiukan upoksiin, mikään luukku ei aukea, kuten ei tämän tehtaan malleissa yleensäkään. Ovissa on koholleen valetut lukkopesät, jotka on maalattu hopeavärillä ja oven aukaisukahva / kolo on myös valettu tarkasti paikoilleen.
|
|
| Kyljissä on nyt ensimmäistä kertaa aidot, erikseen asennetut pitkittäiset muovilistat. Ne ovat erittäin tarkkaa ja siistiä työtä, osien ripamaisuus tulee hyvin esille ja listat istuvat nätisti paikallaan. Rakenne on hieno, kaiketi metallivalussa on kolo johon erillinen muovilista on kiinnitetty. Kiinnitystapaa ei pääse tutkimaan tarkemmin, koska lista ei irvistele mistään kohtaa. Listassa on c- pilarien alapuolella hopean väriset mallimerkinnät, GTX 2 litres- kyltti kertoo varustetason ja moottorin koon. | |
|
|
| Tuo em. listahan kiertää auton perän ympäri ja myös sieltä löytyy asiaan kuuluvat mallimerkinnät, vasemmalla Renault, oikeassa kulmassa Fuego. Auton perässä tuo listan aivan ylimmäinen reuna muodostaa samalla takalasin tiivisteen sekä pienen ylähuulen takaluukun päälle. Kokonaisuus on hienosti tehty, mutta tuo huuli on merkillisen röpöläinen. Sitä ei erota paljaalla silmällä, mutta tuntee hyvin sormella ja listan virheet pystyy näkemään myös kameran linssin läpi. Valumuotissa on kaiketi ollut jotain mikromaalista likaa joka on aiheuttanut tämän, sinänsä täysin toissijaisen pikkuseikan. Takapään mallinnus itsessään on hienoa, erilliset muoviset takavalot ovat todella tarkkaa ja hyvää työtä. Puskuri on taas, kuten keulassakin, hiukan kiiltävämpää muovia ja siihen on asennettu myös kaksi rekisterivaloa. Takapäässä on eräs merkille pantava juttu, jota ei ole ollut monessakaan aiemmin esitellyssä mallissa. Katsokaapa tarkasti lähikuvaa auton takaa, siitä näkee hyvin, miten puskurin alta tulevan takapöntön / pakoputken pää on avoin. Äkkiä ajatellen ei ole suurtakaan merkitystä, onko pikkuauton pakoputki ontto vaiko ummessa, mutta se kertoo kuitenkin jotain mallin laadusta. Tämän tyylin toteutustapa on melko harvinaista nykyisissä sarjatuotantomalleissa, yleensä putki on ns. umpipuuta ja tällainen pieni asia antaa mallille mukavasti lisäarvoa. | |
|
|
Takalasi on tässä autossa melkoinen maisemaikkuna, siksi siinä tarvitaan myös iso lasinpyyhin. Se on erillinen osa ja pyyhkimen varsi tulee oikeaoppisesti läpi takalasista, ei takapään muovilistasta.
Takalasin, kuten muidenkin lasien muoto ja laatu ovat onnistuneita, vaikka kuvissa takalasi peilaakin ikävästi tuon jyrkän sivupokkauksen takia. Kaikkia laseja kiertää erillinen, muovista tehty musta lista, joka on leveämpi b- tolpan kohdalta muodostaen samalla ohuen oven karmin.
|
|
|
Takasivulaseista näkyy tarkkaan katsottaessa hieno yksityiskohta. Lasithan aukeavat takareunoistaan ja avausmekanismin musta tappi löytyy paikoiltaan lasista!
Auton katolla on muovinen ensiasennusantenni ja myös sen kanta on mallinnettu vastaamaan oikean antennin taivutuskohtaa, toisin kuin monissa muissa pienoismalleissa. Useinhan antennin tyvi on lähinnä kasa liian paksua muovitankoa. Antenni näyttää huiman pitkältä, ehkä hiukan lyhyempi versio istuisi paremmin silmään. 
Sisälle ei kameran kanssa oikein taaskaan pääse, etulasit ovat kyllä avoinna, mutta näkymä on melko suppea. Takaikkunasta näkyy laaja, beigellä verhoiltu takaluukun lattia ja myös takapenkin tausta on samaa materiaalia. Luukun reunat ja pyöränkotelot ovat siniset. Sama sininen sävy jatkuu ohjaamossa tehden hytistä erittäin pirteän näköisen. Etupenkit on muotoiltu hyvin voimakkaasti ja ne ovat kokonaan siniset. Takapenkin verhoilu on luonnollisesti samaa kuosia.
Ovi- ja takasivuverhoilussa on samaa sinistä, mutta niihin on sekoitettu vaaleaa sävyä ja lopputulos on tosi hauskan näköinen. Ilmeisesti kyseessä on nahkaverhoilu, mihinkään muuhun tuo selkänojien poikittainen tikkaus ei oikein täsmää.
Sivuissa on myös muotoon valetut kyynärnojat ja ovissa on erilliset, mustahopeiset ovien aukaisukahvat. Kojelaudan päällinen ja "naama" ovat samaa sinistä, lattiamatot ja kojelaudan alapuoli jälleen vaaleaa. Mittariston kehys on musta, mutta itse mittarit ovat valkopohjaiset. Mustaa ovat myös käsijarrun kahva, vaihdekeppi, nelipuolainen ratti sekä keskikonsolin naamaosa ja kojelaudassa olevat raitisilmaventtiilit. Ratin keskellä on Renaultin merkki ja rattiakselilla on myös kaikki asiaan kuuluvat viiksikytkimet. Vaaleaa lattiaa vasten erottuvat hyvin myös mustat polkimet ja koko komeuden kruunaa katossa oleva taustapeili, joka on jälleen aidosti peilaavaa materiaalia. Koko kojetaulu on luonnollisesti valettu tarkasti muotoonsa, esimerkiksi apumiehen puolella on pikkutarkka madallettu pinta, johon oikeissa autoissa on tapana laskea kaikkea pikkusälää, joka sitten kaarteessa varisee lattialle. Sisätiloja voisi selittää loputtomiin, joten tähän on kai hyvä tiivistää, että kaikki muu löytyy, mutta kattoverhoilua mallissa ei sentään ole. 
Auton rengastus on myös erittäin hyvin tehty, vaikka ei vastaakaan Ranskalaisia ensiasennusrenkaita ainakaan, jos rengaskokoa vertaa oikean auton esitteeseen. Tämän mallin kumit ovat lähempänä Turbon rengasprofiilia - ja kuviota. Merkki jää avoimeksi, mutta pääasiana on hyvältä näyttävä lopputulos. Renkaat ovat hyvin sopusuhtaiset auton kanssa ja tässä saattaa piillä se valmistajalle suotava taiteilijan vapaus. Voi myös olla, että autoa on myyty aikanaan Saksassa muhkeammalla rengastuksella.
Vanteina on tutut, mallin alkuperäiset alumiinivanteet ja toteutus on vähintäänkin hienoa. Kaikki muodot ja vanteiden aukot on valettu juuri eikä melkein kohdalleen. Pyöränpultit näkyvät mustan osan päällä kiiltävinä, mutta vanteen toteutus on niin ovelaa, etten uskalla sanoa varmaksi, onko musta osa samaa palikkaa muun vanteen kanssa, vaiko ei. Mallin pohjalevyssä ei totuttuun tapaan ole sen isompia mallinnuksia, mutta pakoputki siellä kulkee jonkin matkaa. Sekään ei kuitenkaan ole täydellinen, eikä ole tarkoituskaan, tässä mittakaavassahan tärkeintä on kaikki ulospäin näkyvä. Vasta suuremman mittakaavan pienoismalleissa on yleensä täydellinen putkisto, pyöräntuennat ja muuta sellaista. Nyt kun olen tutkinut tätä mallia lampun ja suurennuslasin kanssa, alkaakin harmittaa, miksei tämä voi olla isompi, vaikkapa 1:18 kokoluokan malli. Voi vain kuvitella, miten pikkutarkka ja hieno se olisikaan. Minichampsin ja Renaultin liitto siviiliautopuolella on hyvin tuore, Fuegon lisäksi listalta löytyy vasta R16, joskin useassa eri värissä sekä aivan uunituore Alpine A310. Valmistajana se on hyvin kaksijakoinen. Suurin osa malleista, kuten juuri on todettu mm. Fuegon osalta, on erittäin hyvin tehty ja mallinnus on esimerkillistä. Tämän firman tuotteiden kanssa tulee harvemmin pettymyksiä, mutta välillä niinkin käy. Minichampsin mahdollinen virhe kun onkin sitten perustavaa laatua, korin mallinnus nimittäin saattaa olla pielessä. Kun siinä asiassa mennään metsään, mennään sitten todella syvälle, eikä sitä tilannetta pelasteta enää pikkutarkoilla sisustuksilla ja nippeleillä. Syytä voi vain arvailla ja itse olen veikkaillut, josko tehtaalla on vaikeuksia saada kaikkiin vanhempiin autoihin riittäviä mittapiirustuksia. Minichampsin tuotannosta todella suuri osa muodostuu aivan uusista automalleista ja ne ovat pääasiassa tämän mallin tasoa, tavallaan jopa hienompia, sillä uusissa autoissa on enemmän erikoisia osia. Toinen laaja alue muodostuu erilaisista kilpa- autoista, mutta joukkoon mahtuu myös vanhoja klassikkoja ja sitten näitä ns. välimalleja eli 80- luvun autoja. Kerään itse mm. kilpa-autoja ja tämän valmistajan Formula ykköset ovat parhaasta päästä, samoin DTM, LeMans- ja sen tapaiset autot. Ralliautoissa tulee yllättäen selvä ero halvemman tuotteen hyväksi. Hyvästä esimerkistä käy vaikkapa IXO, jolta löytyy laaja valikoima myös Renaultin ralliautoja. Sen rallimalleissa on paljon enemmän pikkuosia ja varsinkin sisätilat on tehty huomattavasti pikkutarkemmaksi. Hyllyssäni on myös laaja otanta eurooppalaisia Fordeja ja sieltä pistää hyvänä esimerkkinä silmään eräs tehtaan surkeimmista esityksistä, mitä korin mallinnukseen tulee. Auto ei ole sen harvinaisempi kuin vanha Ford Escort MK I, josta lähes kaikilla mallitehtailla on joku versio. Minichampsin auto on kallein, Corgi Vanguardsin malli halvin, mutta silti Corgin korimallinnus on paljon onnistuneempi. | |
|
|
|
Mitäkö vanhat Fordit tähän autoon liittyvät? Juuri sen verran, että Minichamps on aina kalliimman puoleinen malli automerkistä riippumatta ja halusin esimerkin avulla muistuttaa, ettei kovempi hinta välttämättä aina mene yksi yhteen hyvän pienoismallin kanssa. Merkkikerääjä hankkii usein kaikki, mutta jotain tiettyä autoa hakevan kannattaa suorittaa vertailuja hinnan ja laadun suhteen. Fuegon kohdalla vertailu osoitti, että jos haluaa halvan pienoismallin, ns. perusauton ilman
kaikkia erillisosia, Solido on ihan hyvä ratkaisu. Hiukan tarkempaa, mutta vielä edullista mallia hakevalle IXO on oikea valinta, sillä mallissa on jo kylkilistat, sumuvalot, kohtalainen sisustus jne.
Ken haluaa laadukkaimman pienoismallin (kenties oikean Fuegon omistaja) ilman kompromisseja, voi unohtaa nuo aikaisemmat merkit. Tämä esittelyauto on ehdottomasti nippeleistä tykkäävän, pedantin malliostajan valinta.
Ai niin, loppuun pitää vielä lisätä kohta numero kaksi siihen mallin moitelistaan. Jossain kuvassakin näkyy, miten mustassa alustassa lukee 1 of 3024 pcs. Mallia on siis valmistettu rajallisesti, vain tuo mainittu kappalemäärä ja huonoa on, ettei näitä riitä kaikille. Usein tämä limited- määrä koskee vain kyseistä väriä ja myöhemmin, varsinkin jos malli myy hyvin, markkinoille tuodaan lisää malleja eri väreissä. Tuo määrä kuulostaa kummalliselta ja on lähes aina, autosta riippumatta tuollainen epämääräinen lukema, ei mikään tasaluku. Joku nero päättelikin taannoin, että Minichamps tekee ensin kasan autoja, laskee sen jälkeen montako tuli ja siitä syntyy kulloinenkin rajattu painos… | |
| -Markku Rantanen - |
|