|
|
Kesäkuussa pitää olla kesäauto, siinä tämänkertaisen mallin valintakriteerit kaikessa lyhykäisyydessään. Taustatoimitus ei kauaa miettinyt sopivaa mallia, vaan Tipparellun pohjalle tehty Rodeo oli lähes itsestäänselvyys. Samalla jatkuu jo tutuksi tullut linja, jossa oikea auto on muovia, pienoismalli metallia.
Rodeon pienoismallivaihtoehtoja oli tarjolla kolme, joista jutun "päähenkilöksi" valittiin ACL Rodeo ja sen Coursiére - versio.
Tämä oranssinkeltainen, pirteän näköinen golfkärryn ja pihakeinun risteytys edustaa mallisarjan ensimmäistä sukupolvea, mutta mukana on pari vertailukuvaa muistakin variaatioista. Jos nyt aletaan viilata pilkkua, otsikossa kuuluisi lukea ACL eikä Renault.
Tuo pieni nimisählinki aiheutuu siitä, että tätä autoa kasattiin, kuten niin monta muutakin Renaultin "muoviautoa", muualla kuin Renaultin tehtaalla ja Renault tuli nimenä mukaan vasta myöhemmissä malleissa. Ei anneta asian kuitenkaan häiritä eikä niuhoteta turhasta, vaan puhutaan Renaultista, sillä sehän tämä kuitenkin on.
Pienoismallitehtaan vakooja on taas liikuskellut rannoilla ja savanneilla vaanien sopivaa uhria, josta ottaa mallia uuteen pikkuautoon. Tämän nimenomaisen, samoilla rekisterikilvillä varustetun auton 1:1 versiosta löytyy valokuva paitsi mallin mukana olevasta lehdestä, myös kotoisasta kerholehdestä. Numero 1/ 2005 pitää sisällään paitsi tuon kuvan, myös Juha Moision kirjoittaman Rodeo historiikin. Tuo lehtijuttu sisältää kaiken sen, mitä tästä autosta tulee tietää, joten autotekninen - ja historiikkiosio päättyy minun osaltani tähän. Jos kerholehti on hukassa, juttu löytyy myös tästä linkistä: Renault Rodeo Rodeo pienoismallit Rodeo on taas yksi niistä malleista, joka oli pitkään tavallisen mallikerääjän saavuttamattomissa. Tarjolla oli vain kalliita hartsimalleja ja nekin pääosin rakennussarjoina. Vasta kioskiautobuumi aukaisi padot ja nyt malleissa on jopa valinnanvaraa. Värien lisäksi tarjolla on myös eri malleja sekä myös se virallinen, merkin jälleenmyyjien kautta myyty versio. Laahasimme koko käsillä olleen valikoiman lähelle sademetsää, jotta saisimme hiukan autenttisempia vertailukuvia näiden kolmen mallin kesken. Kaikista on oma kuvansa ja niitä vertaamalla erot näkyvät parhaiten. Mukana on myös "luokkakuva", mutta se ei ole täysin skarppi. Kaikki autot ovat metallia ja mittakaavaa 1:43. Harmaa malli tyyppiä Evasion tuli markkinoille ensimmäisenä ja kuten kuvasta näkyy, auto on todella pelkistetty. Koriin on kyllä valettu kaikki pokkaukset, luukkujen saumat ja sen sellaiset, mutta mitään ei ole vaivauduttu edes värittämään erikseen. Korin ulkoiset erillisosat rajoittuvat maskiin, tuulilasiin, valaisimiin ja tankin korkkiin. Teipattu rekisterilaatta kyllä löytyy, siinä lukee Rodeo 71, joka lienee auton vuosimalli ja mikäli näin on, oli 1971 varsin kuivaa, sillä autossa ei ole edes lasinpyyhkijöitä. Pienoismalli tuli Ranskassa myyntiin 2005, sen valmistaja on Norev ja jos muistan oikein, malli kuului Hachette- kioskiautosarjaan. Vaikka auto oli noin pelkistetty, se meni helposti kaupaksi juuri syystä, ettei mallia ollut aiemmin saatavana. Vaan kun jokainen hiukankin innokkaampi keräilijä oli viimein saanut tuon pitkään odottamansa, Rodeon mentävän kolon hyllyssään täytettyä, päätti myös Norev olla hiukan innokas. Kuten on aiemminkin todettu, mallikauppa on raakaa bisnestä, jossa valmistajat haluavat päästä yhä uudelleen ja uudelleen kaivamaan keräilijöiden taskunpohjia. Myöskään Norevin liikeideana ei ole hyväntekeväisyys, joten jo vuotta myöhemmin se toi markkinoille toisessa kuvassa olevan keltaisen Rodeo- pienoismallin. Tämän mallin viimeistely ja pikkuosien runsaus on jo aivan toista luokkaa kuin ensimmäisessä versiossa, joten taas merkkikerääjät lähtivät autokaupoille. No, ihan näin kelju ei valmistaja sentään ollut, kyllä tuo keltainen auto on kokonaan eri mallia ja vasta myöhemmin tuosta Evasion - mallista julkaistiin myös raikkaampi, oranssin värinen versionsa. Se oli myös ensimmäinen Renaultin kautta myytävä Rodeo- pienoismalli, numero oli 77 11 147 403 silloin joskus. Tämä keltainen, hienompi auto on tyyppiä Quatre- Saisons, tuon neljän vuodenajan rättikaton mukaan, josta toden totta tuleekin talvi ja pakkanen heti ensimmäisenä mieleen… | |
|
|
Auto on myös uudempaa vuosimallia, sen huomaa parhaiten ovien piilosaranoista. Tätä autoa myytiin ja myydään ehkä vieläkin mallikaupassa ihan Norevin nimellä, mutta myös tämä sai kunnian olla Renaultin kautta myytävä, ns. virallinen malli. Kyseinen yksilö on sekin hankittu varaosatiskiltä ja vuonna 2006 se kulki numerolla 77 11 419 285.
Autossa on hyvä mallinnus, yksityiskohtiin on panostettu ja kaikki pikkuosat ovat kohdillaan mallimerkintöjä myöten. Jos näitä kahta Norevia verrataan keskenään, ne ovat niin erilaisia autoja, ettei molempien pitämistä kokoelmissa tarvitse sen enempää perustella.
Kolmas tässä esiintyvä pienoismalli saa tuonnempana laajemman esittelyn, mutta otetaan tähän nyt hyvin lyhyt parivertailu oranssin ja kirkkaan keltaisen mallin välille. Nekään eivät ole ollenkaan samoja autoja, vaikka ne kattoa lukuun ottamatta ja äkkivilkaisulla siltä ehkä näyttävätkin. Eroja löytyy paljon joista tässä vain muutama, muita eroja varten mukana on kuva, josta kukin voi tehdä vertailua. Keltaisessa mallissa on kaksi peiliä kun oranssissa oli alkujaan vain yksi, sekin nyt siis pudonnut vitriiniin. Ajovalot ja etukatteen keskellä oleva kiinnike ovat erivärisiä, autojen lasinpyyhkijät lepäävät keskenään eri suunnissa, samoin tekevät ovien kahvat. Eroja on nähtävissä paljon enemmänkin, lisäksi takapään erot jäävät tällä kertaa tilanpuutteen takia arvoitukseksi. Renault ACL Rodeo Coursiére 1971 
Yllä oleva on suora lainaus kuukauden auton rasiasta, tarkemmin rasian pohjalevystä, joka on muovinen, pieni mukulakivinen kadun pätkä. Malli kuuluu jälleen kioskiautojen runsaaseen joukkoon ja sen pohjalevyssä mainitaan valmistajaksi Universal Hobbies. Rasiatkin paranevat kokoajan, kadunpätkälle on laitettu myös vanha, Ranskalainen kilometripylväs, jossa välimatkan sijaan kerrotaankin pienoismallin tyyppi ja vuosimalli. Idea on toimiva ja varsin hyvän näköinen, joskin vuosimalli menee jälleen kerran pieleen.
Tämä mallitehdas on tunnettu runsaista pikkuosistaan ja hyvästä laadustaan, mutta näköjään myös UH käyttää kahta kokoonpanolinjaa. Toisessa tehdään ne kalliimmat mallit, toisessa nämä kioskiversiot, eikä jälkimmäisen linjan porukka ota työstään turhaa stressiä. Pikkuosia ja tarkkuutta mallissa on nytkin kiitettävästi, mutta maalipinta on tai oli tosi likainen ja täynnä pieniä roskia ym. joita näistä ei välitetä siivota. Maalaus itsessään on kyllä tehty ihan kohtalaisesti, eikä pienempiä roskiakaan erota silmällä, mutta kamera on armoton vekotin, etenkin lähikuvissa. Sen vuoksi malli piti puhdistaa tarkkaan, mutta paikkamaalauksiin ei sentään ruvettu ja joitain maalivikoja jäi vielä jäljelle. Erityisesti tuulilasin karmin alapäissä ja kojelaudan sisäkulmissa on outoja, jyrsityn näköisiä paikkoja. Erillisiä pisteosia on kuitenkin käytetty ihan samoin kuin kalliimmassakin mallissa, eikä kokonaisuus näytä lainkaan miltään halpaversioissa. Tässä autossa on metallia vain ulkokuori, lähes kaikki muu on muovia ja malli on ihan uskomattoman köykäinen. Varustelu onkin sitten kaukana köykäisyydestä, kuten seuraavasta käy ilmi. | |
|
|
|
Keulaa hallitsee iso, musta muovimaski jota kiertää ohut hopean värinen kehys. Ajovalot ovat erilliset ja tässä mallissa kirkkaat, niiden alta, ihan keulan ulommaisista nurkista löytyvät erilliset ja varsin hyvin tehdyt vilkut/ parkkivalot. Keskelle keulaa on teipattu autovalmistajan logo.
Puskurit ovat muovia, ne on mallinnettu hyvin ja lähikuvasta näkee miten puskuri on irti korista. Myös puskurin kiinnityspulttien kannat on laitettu näkyviin pienillä, harmailla teipinpaloilla. Konepellin (no niin, siis muovisen moottorikatteen) saumat ovat hyvin esillä ja kaikki katteen pitkittäiset pokkaukset on mallinnettu erittäin hyvin. Keskellä katetta näkyy tuulilasin kiinnityshaka, se on tehty kohovalulla samoin kuin sen molemmin puolin sijaitsevat tyynyt, joiden päällä alas taitettu lasi lepää. Osat on viimeistelty mustalla maalilla ja saatu näyttämään ihan erillisiltä kappaleilta. Myös katteen lukitukset on tehty valamalla ja maalilla, joten paljon on nähty vaivaa jo pelkästään keulapalan pikkutarkkuuden kanssa. Kun nyt kiivettiin katteen päälle, niin ryömitään saman tien lähemmäs tuulilasia. Lasinpyyhkimet ovat taas kokonaan kiiltävää mallia, pyyhkijän varret ovat jopa ihan oikeanlaiset, mutta sulan osalta kiiltoa on jo hiukan liikaakin. Hei, nämähän liikkuvat ihan oikeasti! Yhdystanko näyttää puuttuvan, sillä toinen pyyhin ei reagoi samaan aikaan kun toista liikuttaa akselillaan. No, oli joka tapauksessa hauska vähän leikkiä ja omistajalle tiedoksi, että en vienyt autoa vesihanan alle. Ihan vaan pikkuisen koitin, miten nuo toimivat ja senkin tein täysin pienoismallijournalismin nimissä. | |
|
|
|
Pyyhkijöiden molemmin puolin löytyvät myös kohovaluna toteutetut pesurin suuttimet ja pyyhinten välistä erottuu hytin raitisilmaluukku, vaikka tuskin tässä autossa on pelkoa tunkkaisesta ohjaamosta. Yläviistosta otetuissa kuvissa nuo kaikki em. nippelit tulevat hyvin esiin ja lisäksi kuvista näkyy hyvin tuulilasin alakulmissa olevat saranat. Lasinkehys ja tuulilasi ovat muovia, oikeastihan lasin voi kaataa eteenpäin ja vaikka se ei tässä pikkuautossa sentään käänny, on kohovalettuihin ja maalattuihin saranoihin laitettu myös taitekohdat esille.
Jatketaan apumiehen puoleista kylkilinjaa pitkin kohti mallin takapäätä, kyljestä löytyy runsaasti yksityiskohtia, joista ensimmäisenä on kohovalettu ja maalattu sivuvilkku. Seuraava kappale onkin lajissaan varsinainen taideteos ja vaikka lähikuva paljastaa siinä myös paljon virheitä, se ei mallinnuksen arvoa heikennä. Kyseessä on tietenkin auton ovi ja toisin kuin lähes joka kuvasta voisi olettaa, se ei ole avattavaa mallia. Asian huomaa vasta ylemmän saranan yläpuolelta, siellä ei ole minkäänlaista rakoa korin ja oven välissä. Muualta katsottuna sekä ovi, että isot, ulkopuoliset saranat ovat täysin toimivan näköisiä. Oven ympärille on valettu todella iso ura, se hämää ja saa oven näyttämään erilliseltä osalta. Lähikuva toki paljastaa, etteivät saranat ole toiminnassa, mutta niidenkin muoto on ihan oikea ja myös taitekohta on näkyvissä. Ovessa on myös erillinen pieni kahva, jonka muoto on hiukan samaa kuin mummolan sisäovissa. Ehkä juuri siksi, tai siitä huolimatta kahvat on tehty hienosti, ne ovat eteenpäin kääntyvää mallia ja mielestäni materiaali on metallia. Oven etupuolella on joku tyyppikilpi, se on hieman heikkolaatuista teippiä, eikä siitä saa sen paremmin selvää. Selvää ei saa myöskään teipin ympärillä näkyvistä maalivaurioista, en tiedä onko maali halkeillut vai ovatko nuo säteet syntyneet levinneestä teippiliimasta. | |
Kuvassa näkyy myös hiukan tuota tuulilasin karmin alapäätä, siinä viimeistely on jäänyt hiukan puolitiehen ja tarkemmassa tutkimuksessa vastaavia paikkoja löytyy muualtakin. Ne eivät kuitenkaan haittaa kun autoa katsoo paljaalla silmällä ja nimenomaan siltä etäisyydeltä josta tällaista autoa yleensä katsellaan. Kun siirrytään hiukan lisää auton perän suuntaan, löytyy kyljestä viisi mustaa, kohovalettua ja maalattua pistettä. Ne esittävät pressun kiinnikkeitä ja varsin hyvin esittävätkin.
|
|
|
Kiinniketapit ovat suorassa rivissä ja koko rivi on pitkulaisessa, hiukan muusta koripinnasta syvemmällä olevassa "kehyksessä". Kylkeen on valettu tarkasti kaikki oikean auton pintamuodot ja tässä ylempänä on erikoinen syvennys jonka ulkoreuna tavallaan laskeutuu etupäästään oven alle. Kyljen alareunassa, pyöränaukkojen välissä on pokkaus ulospäin ja suurin piirtein keskilinjalla kulkee pitkittäinen, hiukan miedompi kantti. Helmassa, keskellä oven alareunaan on lyhyt pystyura, joten oikean auton muovikori on kaiketi kasattu kahdesta palasta. Melko alhaalla kyljessä on pieni ontelo, siihen saa ilmeisesti laittaa tennarin kärjen silloin kun haluaa kiivetä lavalle tuosta reunan yli, kohennella kattopressua tai muuta vastaavaa.
Mallin takapää sisältää sekin paljon pieniä yksityiskohtia, ja nyt kun kierrämme sinne apumiehen puolelta, vastaan tulee bensatankin korkki. Koko täyttöputki lienee otettu sekin suoraan Tipparellusta, mutta ACL on kääntänyt hiukan täyttöputken kulmaa. Pienoismallin musta tankinkorkki on muovia ja erittäin hyvin mallinnettu. Vastakkaisesta takakulmasta, hiukan alempaa löytyy Rodeo- tarra ja nämä ovatkin ainoat epäsymmetriset kohdat koko perälaudassa. | |
|
|
Takavalot on myös otettu suoraan R4- perheestä, ne ovat erillisiä muoviosia ja mallinnus on taas kerran hienoa. Lampun lasi on muutoin punainen, mutta ylimmäisenä on oranssi vilkun paikka ja lyhtyä kiertää musta kumitiiviste, joka on nyt samaa osaa lyhdyn kanssa. Pikkuauton perälauta ei ole sekään avattavaa mallia, mutta tarvittava rekvisiitta on kyllä laitettu paikoilleen. Perälaudan yläkulmasta löytyy kohovalettu ja hopeamaalattu lukituskappale, yksi kummastakin kulmasta.
Alakulmissa on vastaavalla tavalla tehdyt saranat ja keskellä perälautaa on taas rivi mustia tappeja, joihin saa pujottaa lavalla mahdollisesti käytettävän pressun kiinnityslenkit. Takapuskuri on aivan vastaava etupuskurin kanssa, mutta pyöreitä, harmaita tarroja on nyt viisi. Ylimääräinen ympyrä on hiukan muita isompi ja se esittää rekisterikilven valoa. Oikeasti rekisterivalo on mallia uuninlamppu, hiukan kuin 4CV- mallissa, mutta ei aivan sama. Luulisi, että mallitehtaalla on olemassa joku sopiva, pieni "tappi", sillä tarra ei ole valona kovinkaan kummoinen, mutta onpahan tuokin osa nyt sentään huomioitu. Perälaudan saumat ja pokkaukset ovat taas hienosti esillä ja täytyy sanoa, että muotintekijä on kyllä paneutunut asiaansa.
Kun lähdetään kulkemaan kuskin kylkeä takaisin keulaa kohti, itse koripinta on identtinen vastakkaisen kyljen kanssa, jos ei oteta lukuun sitä teipattua tyyppikilpeä, joka nyt puuttuu. Eräs näkyvä ero kuljettajan puolelta kyllä löytyy, helman alla kulkee täysimittainen pakoputki, joka sekin lienee tullut Tipan alustan mukana sellaisenaan. Putki on harmaaksi maalattua muovia, siitä löytyy kaksi isompaa muhvia ja alaspäin taivutettu putken pää on aidosti ontto. Yksityiskohdat alkavat olla kioskiautoksi jo sitä luokkaa, että on ihan pakko vilkaista, miten putki on tehty selvästi kalliimmassa Norevissa. Kuinka ollakaan, sen putki on heikommin mallinnettu ja ulostulo on ummessa! | |
|
|
| Korin ulkopuoli tuli kierrettyä kauttaaltaan, joten katsotaan vielä auton sisätilat, rättikatto ja sen rakenteet. Katto on oikeassa autossa jotain pressukangasta jota sitten kannattelevat nuo "kauniit ja sulavalinjaiset" tukiraudat. Ulkonäköseikathan ovat aina makuasioita, mutta hän, joka on suunnitellut tuon katon tukineen, on aivan varmasti saanut ideansa istuessaan sellaisessa katoksellisessa, nitisevässä puutarhakeinussa. Kuvitelkaa kaunis perjantainen kesäilta jossain päin Ranskaa, ACL- yhtiön piirtäjä on saanut korin paperille, mutta tuo katehomma on jäänyt ratkaisematta. Aikataulu painaa päälle ja olisi mukava esittää ylemmälle taholle jotain valmista heti maanantaina. Päässä pyörii hyviä, mutta liian vaikeita ja kalliita ratkaisuja. Pihakeinu heiluu hiljalleen, mies on siemaillut hiukan viiniä ja on juuri nukahtamaisillaan mukavaan, pehmeään keinuunsa kun yhtäkkiä …ratkaisu on selkeä, SE ON SIINÄ! | |
|
|
| Tässä katto on kovaa muovia, sen ulkopintaan on valettu aika hienosti tukitankojen kohdat, ikään kuin ne oikeasti kannattelisivat myös pienoismallin kattoa. Katon reunat tulevat aavistuksen verran alaspäin molemmilta sivuilta ja reunaan on koko matkalle laitettu ompeleen tikkaus näkyviin. Katto myös aaltoilee kivasti, niin kuin nyt pingotettu pressu aaltoilee. Katon tukiristikon väri on jotain, sanotaan nyt himmeää messinkiä, vaikka sitä se tuskin on. Oikea ristikko on kuvattu hyvin tuossa mallin mukana olevassa lehdessä (materiaalikin ehkä kerrotaan, mutta en ymmärrä) ja ristikko taittuu / painuu tarvittaessa kasaan ohjaamon taakse, jolloin autosta tulee rättikattoinen lavamalli. En uskalla varmuudella sanoa onko mallin ristikko muovia vaiko metallia, mutta mallinnus on todella hienoa. Nuo kaikki tukitangot ovat juuri siinä kohtaa kuin pitääkin, lisäksi alapäihin sekä takimmaisten tankojen yläpäihin on mallinnettu myös kiinnikkeet. Ainoastaan taitekohdat puuttuvat, niitä ei ole laitettu edes näkyville eikä tämä ristikko toimi, mutta muuten koko hökötys on siis todella tarkkaa työtä. | |
|
|
|
Mallin sisusta on tehty melko ovelasti, se on tavallaan kuin muovinen sisälava joka tässä tapauksessa ulottuu eteen asti. Kappaleeseen on valettu tarvittavat muodot, jonka jälkeen koko muovipala on pudotettu oranssin ulkokuoren sisään ja viimeisenä on laitettu katto päälle. Sisälattia ja sivut ovat vaaleaa muovia, takana on isot, kulmikkaat pyöränkotelot ja lattiaosassa on pitkittäiset urat. Edessä on kaksi istuinta ja lattiassa, aivan istuinten takana näkyy pieni luukku jonka tarkoitusta en kyllä tunne. Ovien kohdalle on valettu pienet sisäkahvat, mutta muuten hyttiosa on kokonaan mustaa ja katto varjostaa niin, ettei sinne näe kunnolla edes livenä, saatikka kameran kanssa. Ainakin sieltä erottuvat Tipasta tuttu vaihdekeppi ja kojelaudan päällä oleva taustapeili. Istuimina on tämän auton tyyliin sopivat, Tipan (kammottavat) puutarhatuolit joiden putkirungot on saatu hienosti esiin pelkällä värityksellä. Eikö vaan näytäkin aidolta tuossa takaa otetussa sisäkuvassa!
(Siitä huolimatta väitän, ihan oikeasti, ainakin osan selkäkivuistani johtuvan lukuisista Tipparellun takapenkillä vietetyistä tunneista, sillä tuo ajanjakso osui juuri kriittiseen kasvuikään.…)
Auton renkaat ja vanteet ovat nekin hyvät. Renkaissa on, kuten kuvastakin näkee, hyvin tehty kuvio ja vanne on taas tuttua Tipparellun tavaraa. Vanteen kehältä löytyy neljä pientä aukkoa, kiinnityspultteja on kolme ja keskellä näkyy hyvin tuo iso kuppi, joka ei taida olla ihan puolipallo. | |
|
|
|
Vain venttiilitapit puuttuvat ja maalipinta on tosi karkea, toisaalta se karkeus kyllä sopii tähän autoon. Kyseessähän on käytetty auto, sillä tässä on ihan olemassa olevat rekisteritunnukset, joten ehkä vanteet ovat jo vaatineet spraypullollisen vannehopeaa. Etupyörien takana on pienet, muoviset roiskeläpät, takana tullaan toimen ilman läppiä. Värivaihtoehtoja ei tälle versiolle ainakaan toistaiseksi ole olemassa, mutta oranssi sopii tähän mielestäni oikein hyvin. Nyt tällä uskaltaa ajella pieniä peltoteitä ja metsänreunoja (joissa tällainen auto on varmasti kuin kotonaan) pelkäämättä tulevansa ammutuksi vahingossa hirvenä ja jos haluaa lähteä syksyllä lappiin, väri sointuu mainiosti ruskamaisemaan. Ihan asiallisesti puhuen, tämä olisi varmaan hauska kesäauto juuri vanhojen, pienten teiden ja polkujen rauhalliseen koluamiseen, mutta kauaa ei Suomestakaan taida sellaisia reittejä enää löytää. Vanhoja, auton mentäviä pikkuteitä kyllä on, mutta tuollainen joutava ajelu
alkaa olla maastoliikennelain ym. vastaavien pykälien takia kohta melko vaikeaa.
Kaiken kaikkiaan tämä on erinomaisen hyvä pikkuauto, varsinkin kun muistetaan tämän olevan ns. halpamalli. Jos haluaa hyllyynsä jotain poikkeuksellista, hiukan hauskaakin ja omaa Renaultistin mielen, kannattaa hankkia jostain juuri tällainen Rodeo-pikkuauto. Tätä voi aina käännellä ja ihmetellä, kun haluaa ajatuksensa pois arjen askareista, malli kestää seuraavallekin sukupolvelle ja hinta (kun tällaisen vaan löytää) on melkein mihin tahansa suhteutettuna lähes nimellinen. Kioskiautojen mystiikkaa osa 255 /kyllä Rodeonkin voi löytää Kioskiautoissahan on alkujaan mukana myös lehti, juuri siksi ne ovat kioskiautoja, tarkemmin sanottuna lehtikioskiautoja. Viimeksi kun naputtelin mallitarinaa, kenttätutkijamme oli juuri Espanjassa, jossa tilanne ei ollut edellisestä reissusta muuttunut. "El kioskoa" ei ollut missään, ei siis myöskään pikkuautoja. Espanjan sarja on kuitenkin omansa, tämä auto on Ranskan sarjaa, joka on erilainen ja paljon kattavampi, etenkin Ranskalaisten mallien osalta. | |
|
|
|
Alkujaan Ranskassakin myytiin vain yhtä kioskiautosarjaa, joka kattoi mm. Renaultin yleisimmät mallit, mutta se kaivo tyhjeni melko nopeasti. Oli siis keksittävä jotain uutta ja niin ne totta vie myös keksivät. Perussarja pyörii edelleen, mutta sen rinnalla alkoi ilmestyä erikseen merkkikohtaisia, Ranskalaisten autojen lehti/ pienoismallipaketteja. Merkkikohtaisuus olisi ollut kuitenkin liian helppoa, joten homma laajeni mallikohtaiseksi ja nyt näistä eri sarjoista löytyy myös tällaisia, hieman erikoisempia malleja. Tämän mallin mukana oleva lehti kertoo sarjan nimeksi "Mythique R4", myyttinen R4 tai jotain sinne päin. Tämä auto/ lehtipaketti ilmestyi Ranskassa 22.12.2007 joten perinteisen tavan mukaan kyseessä olisi suoranainen uutuus, mutta modernin tavan mukaan olemme jo kaukana uutuudesta.
Olen usein harmitellut, etteivät kaikki nettimyyjät lähetä tuota lehteä mallin mukana, tekstihän on tietenkin Ranskaa ja myyjä kenties ajattelee, ettei ulkomaalaiselle edes kannata lehteä tarjota. Netin kautta on nyt avautunut mahdollisuus hankkia näitä tavaroita myös aivan iskemättöminä, tällöin umpinaisesta muovikelmusta löytyy sekä lehti, että pienoismalli. Kielitaidon puuttuessa en itse osaa tilata tuosta kaupasta mitään, en tiedä, mikä se oikein on, enkä tiedä, onko sillä mitään käyntiosoitetta. Ilmeisesti kauppaa käydään vain bittitaivaan kautta ja ideana on hyödyntää kaikki valmistettu materiaali täysihintaisena. Perinteiset nettitrokarithan eivät maksa tavaroista täyttä hintaa, vaan näille "second hand " myyjille toimitettu tavara saattaa tuottaa kustantajalle jopa tappiota. En tiedä varmaksi, mutta oletan, että nyt pääosa myymättömistä auto/ lehtipaketeista kulkeutuu tuohon em. paikkaan, josta niitä myydään niin kauan kuin tavaraa riittää. Varastossa on erittäin laaja skaala vanhoja numeroita, mutta myös aina se uunituore numero. 
Tämän kyseisen mallin sain hankittua juuri tuosta paikasta, tosin Saksalaisen kollegani avustuksella ja sen vuoksi paketti on nyt täydellinen. Tämä 15 sivuinen A4- nelivärilehti on ihan mukava lisä, vaikkei Ranskaa ymmärtäisikään. Pääaiheena on tietysti Rodeo, lehdessä on paljon erilaisia, hyvätasoisia kuvia, auton teknisiä tietoja ja muuta hyödynnettävää aineistoa. Kuvista selviää sellainenkin erikoisuus, että kuvaajalla oli käytössään kaksi samanväristä autoa joiden rekisterikilvissä oli keskenään vain yhden numeron ero. Pienoismallin numero on 4787 ja se esiintyy joissaan kuvissa, kun toisen auton tunnus on 4786, loppuosan ollessa molemmissa AR92. Kuvausryhmällä on ollut kova jumppaaminen autojen kanssa, sillä mukana on kaksi kuvaa täydellisestä autosta sekä kuvia, joissa vain katto on viikattu ja seuraavaksi myös ovet on otettu pois paikoiltaan. Lopuksi auto on riisuttu kokonaan kaikista irtoavista varusteista ja tuulilasi on käännetty alas, moottorikatteen päälle.
Vaan enää ei Suomessakaan tarvitse turvautua pelkkiin lehtikuviin, maamme ensimmäinen ihka aito Rodeo tuotiin hiljattain ulkomailta Turun seudulle ja auto on jo Suomen kilvissäkin. Auto oli liikkeellä vapunpäivän rompetorilla Liedon Zoolandiassa ja sen bongasi / valokuvasi kukas muukaan kuin "mythique R4 homme" Kari Kitti. | |
| -Markku Rantanen - |
|