Kuukauden auto: Renault Twingo GT, syyskuu 2008

Näin syyskauden alkajaisiksi on taas mukava esitellä aivan uusi malli, auto, jonka esikuvaa ei vielä löydy Suomen myyntilistoilta. Kyseessä on uuden Twingon GT-versio, joka tulee myyntiin vasta loppuvuodesta. Twingohan uudistui kokonaan ja auto tuli Suomen markkinoille tämän vuoden keväällä. Uutta mallia olikin jo odotettu, sillä edellinen kori oli melko vanhahtava, ajoittuuhan sen ensiesittely niinkin kauas kuin vuoteen 1992. Perusauto pysyi samana koko elinkaarensa ajan, vaikka pieniä päivityksiä toki mahtui matkan varrelle. Vaikka kyseessä on edelleen pikkuauto, kokoa on nykysuuntauksen mukaan tullut lisää joka suuntaan mm. pituutta on nyt 17 cm enemmän kuin edeltäjässä. Auton ulkonäkö on aina makuasia, joku pitää siitä, että auto sulautuu massaan, mutta löytyy myös niitä, jotka jäivät kaipaamaan Twingon omaa ilmettä, juuri sitä, joka teki autosta ihan omanlaisensa. Uutta mallia ei luvalla sanoen voi kutsua mitenkään persoonalliseksi, varsinkin yhteinen omistuspohja Japanilaismerkin kanssa näkyy hyvin selkeästi. Vanhan mallin erotti jo kaukaa etenkin keulan ilmeestä, mutta uusi korimalli on kuin mikä tahansa moderni "mopoauto" pyöreällä keulallaan ja minimaalisella peräylityksellään. Tarkkasilmäinen erottaa autoa sivulta katsoessaan tutut, hiukan kummalliset ovenkahvat ja nuo kahvat taitavatkin olla ainoa yksityiskohta, joka on tullut mukaan vanhasta korimallista. Autosta on saatavana neljää varusteversiota nimillä Autentique, Dynamique, GT ja Expression, joista viimeksi mainittu ei ole lainkaan Suomen tuontiohjelmassa. Tässä jäljempänä esiteltävä GT- malli erottuu kyllä pikkuautojen massasta, mutta mitään tuttua "twingoa" siitäkään ei löydy. Muutoinkin ns. maskittomat Renaultit alkavat olla jo sen mallisia, ettei asiaan vihkiytymätön ehkä tunnista auton merkkiä, kuten aikaisemmin. Asiassa on kuitenkin kaksi puolta: vannoutunut Renaultisti ei panisi pahakseen vaikka merkin tunnistaisi jo kaukaa, toisaalta tehdas haluaa pelata varmanpäälle ja myydä mahdollisimman paljon autoja. Rohkeassa muotoilussa ja omaleimaisissa ratkaisuissa piilee aina omat riskinsä, eikä suuri yhtiö pidä sellaisista asioista. Uusi Twingo on muotoiltu modernisti, mutta liian erikoinen ulkonäkö ei karsi ostajia vaan merkin valinta tehdään muiden ominaisuuksien perusteella. Tavalliseen malliin verrattuna GT on juuri sopivasti erilainen, se ei lyö silmille, mutta sisältää pieniä, harkittuja yksityiskohtia, joilla malliin on luotu ihan oma "lookinsa". Iso geetee Aivan auton etukulmissa on pienet muovipalat, jotka ovat perusmallissa mustat. Dynamique ja GT on varustettu puolittain hopeanvärisillä kulmilla ja sumuvaloilla, jälkimmäisessä on lisäksi GT- teippi. Hopeaväriä on lisätty myös muutoin korin värisiin taustapeileihin sekä katon takareunasta löytyvään pieneen siipeen. Myös siipi itsessään on GT- tavaraa, sen aerodynaamisesta vaikutuksesta on vaikea sanoa mitään (vieraskieliset koeajojutut eivät valaise asiaa) mutta ainakin se tuo oman, sporttisemman leimansa auton ulkonäköön. Pitkittäiset kylkilistat ovat korin väriset ja pakoputken ulostulo on kromattu. Auton vanteet ovat ehkä siltikin se näkyvin juttu, alla pyörii 15" Noxiane- kevytmetallivanteet, jotka metallihohtosinisen värin kanssa muuttavat auton ilmettä kummasti. Edellä luetellut varusteet ovat vielä kaikki ruuvattavissa myös muihin malleihin, mutta tekniikka ei enää siirrelläkään pelkällä akkuruuvarilla. Se varsinainen "geetee" kun löytyy vasta konepellin alta ja tietysti osittain muustakin tekniikasta, muun muassa alustasta. Moottori on vain 1200 kuutioinen, mutta GT on terästetty ahtimella ja tehdas lupaa turbokoneen hönkivän tasan sata hevosvoimaa. Ei sillä kuuhun mennä, mutta 1.2 litraisen pikkuluokan auton nokalla tuo sata heppaa tuntuu varmasti. Samalla se muuttaa kauppakassiksi mielletyn auton luonnetta merkittävästi ja toisin kuin eräs toimittaja koeajojutussaan totesi, tällä autolla taittaa aivan varmasti myös pidempää matkaa ilman, että se aiheuttaa kuljettajalle mitään ylimääräistä punnertamista tai uhrimieltä.
Pikku geetee Pienoismalli on sekin vielä uutuus, vaikkakin se ehti Suomeen paljon esikuvaansa aikaisemmin. Mittakaava on tuttu 1:43 ja kori on pääasiassa metallivalua, joskin pohja ja kaikki pikkuosat ovat muovia. Sen tuntee nyt myös mallin keveydessä, muovia on jo niin paljon, ettei malli paina oikeastaan mitään. Tämä on kaikkiaankin hyvin kaksijakoinen malli. Pieniä yksityiskohtia on runsaasti ja kauempaa katsottuna auto näyttää hyvinkin laadukkaalta. Toisaalta tässä näkyy nyt "kiinalaisuus" enemmän kuin koskaan, eikä se ole hyvä asia varsinkaan, kun näiden mallien hinnat ovat samalla nousseet reippaasti. Seuraava on suora sitaatti tämän kyseisen mallin omistajalta, kun hän palasi ostosreissultaan; " mut voi ryäkäle et oli hinnat noussu", lausui hän sanatarkasti!
Tämä auto on hankittu Renaultin kautta ja kulkee varaosanumerolla 7711 421 887, malli on ns. virallinen Renaultin "tilpehööriversio" ja ensi kertaa siitä on jätetty valmistajan nimi kokonaan pois. Auton tekijä on silti helppo tunnistaa, siinä auttavat mm. vinossa olevat Renaultin logot sekä vanteiden mallinnus. Ilmiselvä Norev tämä on ja jos ei ole, tämä on paras Norevin kopio, mitä kukaan on onnistunut tekemään. Heti alkuun pitää mainita, että joitain lähikuvia oli pakko hieman siivota ja käsitellä. Tämä sen vuoksi, että mallissa oli jo tehtaan paketista otettaessa todella paljon naarmuja, joista pahimmat löytyivät kuskin puolelta keulasta. Myös mallit lasit ovat todella naarmuiset ja sen voi havaita monista kuvistakin. Vaikka tehtaan kaikenlainen säästäminen näkyykin selvästi, se on kuitenkin eri asia kuin pahasti naarmuinen yksilö. En mitenkään jaksa uskoa että kaikki uudet Norevit olisivat näin naarmuisia, joten kuvien esillepano sellaisenaan olisi antanut katsojalle virheellisen käsityksen. Näin ainakin haluan uskoa, mutta totuus selviää viimeistään, kun saan käsiini seuraavan, saman tehtaan uutuusmallin. Siihen asti voidaan vaikka ajatella, että tämä yksilö on ollut tehtaan kolaritestimallina ja muut yksilöt ovat parempia. Mallin metallisininen väri on erittäin tyylikäs, maalipinta on metallikorin osalta sileä ja kiiltävä, kun unohdetaan ne naarmut. Luukkujen ja helmojen saumat, katon vesiurat yms. on valettu koriin, etulasit ovat avoinna, mutta mikään luukku ei tälläkään kertaa aukea. Lähemmässä tarkastelussa ja sitä kautta myös lähikuvissa näkyy monta kohtaa, jotka voisi tehdä siistimmin. Tarkoitus kuitenkin on, että tällaista mallia katsellaan vitriinin lasin läpi ja silloin yleisvaikutelma on paitsi pirteä, myös näyttävä ja malli erottuu hyvin muusta autorivistöstä. Edessä ja takana on nyt muiden Renaultien tapaan isot, erilliset kappaleet, joita nykyäänkin kutsutaan puskureiksi, vaikka näillä osilla ei enää ole paljoakaan yhteistä perinteisen puskuri- käsitteen kanssa. Vanha, mutta kaikkien yhä käyttämä puskuri-nimike alkaa väkisin kuulostaa hiukan hassulta, sillä nämä kappaleet ovat iso osa koko auton muotoilua, sen koria ja niihin on monesti sijoitettu paljon muitakin osia. Perinteet ovat yleensä hieno asia, joten puskureista puhun siis minäkin, oli materiaali ja koko sitten mitä tahansa. (ja nyt on siis kyse autoista…)
Puskurien saumat erottuvat selkeästi jo yleiskuvien perusteella ja etupuskuri on auton kokoon nähden melkoisen kookas kappale. Keskellä keulaa kiiltelee tuttu, vinossa oleva Renaultin merkki, sen alapuolella on kapea ilmanottoaukko ja alempana, esittelykilven alla on iso, mattamusta ritilä. Ritilä on muovia ja se on tavallaan upotettu puskuriin, mutta ritilä ei ole aito, vaan valulla tehty umpinainen muovipala. Etunurkkiin on samalla idealla toteutettu mustahopeat muovipalat, niissä on pienet sumuvalot ja GT- teipit. Etuhelman alimmainen osa on mattamustaa ja näiden kaikkien osien maalirajaukset on tehty hiukan hutaisten, mutta palataan tarkempaan rakenteeseen vielä tuonnempana. Ylhäältä, puoliksi puskurin päältä löytyy isot, mulkoilevat ajovalot. Valojen lasit ovat kirkasta muovia, joihin on valettu ulokkeet vilkkua varten. Valaisimen heijastinosa vilkkuineen on tehty eri palasta ja se näyttää kromatulta, mutta on kiiltäväksi värjättyä muovia. Ajovalosta otetussa lähikuvassa näyttää kuin sinistä maalia olisi roiskunut myös lasin päälle, se on kuitenkin harhaa ja syykin selviää tuonnempana. Heijastimen ns. tyhjän osan kuuluisi käsittääkseni olla tumma, mutta tässä sitä tummennusta ei ole. Auton kyljissä ei ole lainkaan erillisosia vaan kaikki on toteutettu korivalun yhteydessä. Moni yksityiskohta toimii silti näinkin, hyvinä esimerkkeinä voidaan ottaa vaikkapa ovenkahvat/ syvennykset, lukkopesät sekä korinväriset kylkilistat. Yksityiskohdat ja niiden mallinnus selviävät parhaiten oheisten kuvien avulla, kuviin on poimittu pieniä, pikantteja juttuja eri puolilta autoa. Kyljen isommat linjat kuten pyöränkaaret ja kynnyskotelot on myös tehty melko onnistuneesti, mutta esimerkiksi kaareva tankin korkki on jäänyt tasaiseksi. Vastaavia epätarkkuuksia löytyy kyllä useinkin tämän mittakaavan malleista ja ainakin itseäni häiritsee paljon enemmän kylkilistojen päällä oleva tehdasasennuslika. Kyljissä on jotain tummaa mönjää joka ei irronnut kevyellä käsittelyllä, joten se sai nyt jäädä siihen. Tuollaiset mönjät saa kyllä yleensä häipymään, mutta tässä oli vaarana myös maalien häipyminen.
Mallin takapäästä löytyy lisää pieniä osia, joskin takaluukun valu on onnistunein kokonaisuus. Luukku on muotoiltu kaikkine kaartuvine pintoineen hienosti ja valettu ulkosauma on todella aidon näköinen, vaikka kansi siis pysyy kiinni. Muoviosien istuvuus on kohtalaista mutta viimeistelyssä on taas toivomisen varaa. Keskelle luukkua on teipattu Twingon uusi logo, kenollaan oleva Renaultin merkki on yhä erillinen, upotettu muovipala.Oikeassa autossa on LED - takavalot, mutta tähän sitä efektiä ei oikein ole saatu esille. Valojen pohjat ovat kiiltävää muovia, lasit on värjätty tarpeellisista kohdistaan ja muoto on saatu ihan hyvin esille, mutta viimeistelystä on taas laistettu.
Puskuriin on valettu oma kolonsa rekisterikilvelle ja kilven alapuolelle taittuva, vahvasti muotoiltu alue antaa kivasti särmää muutoin melko pelkistettyyn puskuriin. Etenkin yläviistokuvista näkyy puskuriin tehty, rystysen mentävä kolo, jota tarvitaan luukkua avattaessa, alaviistosta vastaavasti näkee miten putken ulostulo on myös napannut pienen palan puskurista. Tunnuskilven paikalla oleva esittelykilpi on peruutettu naarmuille jo tehtaalla ja takalasin yläreunassa on muistakin Noreveista tuttu lisäjarruvalo eli pieni maaliraita. Katolla oleva lyhyt muoviantenni ja GT:n takasiipi sen sijaan ovat erillisosia. Siipi on harmaa ja oikeassa autossa varmasti ihan hyvän näköinen, mutta pikkuauton siipi näyttää hieman oudolta. Ainakin tämän yksilön siipi oli pahasti notkolla ja sen lisäksi se näyttäisi olevan keskeltä länässä. Sitä se ei kuitenkaan ole, vaan keskellä oleva pieni vekki kuuluu asiaan. Tämän yksilön siivessä on kyllä ylimääräisiäkin lommoja ja vekin mallinnus saa sen näyttämään siltä, kuin siihen olisi pudonnut joku terävä kappale. Mallin ikkunat on tehty tutulla kaavalla, muovinen lasipaketti on kiinni sisäkatossa parilla niitillä, tummat alueet on värjätty lasien ulkoreunoihin ja myös mustat, yleismalliset pyyhkimet on kiinnitetty lasipakettiin. Etulasit ovat auki ja ikkuna-aukkoa kiertää maalattu, mattamusta kehys. Tämä kehys esittää etuoven karmia, joka on valettu katonreunaan hiukan muuta kattoa sisemmälle. Lopputulos on varsin mallikas, nyt katto on ovien kohdalta aavistuksen kapeampi, juuri kuten pitääkin. Etuikkunoiden kulmiin on asennettu erilliset, muoviset taustapeilit, jotka on kiinnitetty ns. peilikolmioihin. Tosin tällä kertaa juuri se varsinainen kolmio-osa on samaa kappaletta korivalun kanssa. Muovin ja metallin sauma näkyy hyvin valokuvissa myös näiden osien kohdalla. On ihan hienoa, kun peilit on tehty erikseen ja vielä maalattu kaksiväriseksi, mutta miksi Kiinalaiset eivät voi viedä hommaa milloinkaan loppuun asti? Tällaiseenkin pieneen yksityiskohtaan kuin taustapeiliin on nyt uhrattu monta erilaista kappaletta ja työvaihetta, mutta kaikki peileihin liittyvät maalirajat on tehty pienen pensselin sijaan "lusikalla" ja koko tuo vaivannäkö kaatuu viimeistelyn puutteeseen.
Sisätilat ja kadonneen Renault-merkin arvoitus Nykyisten, keräilyyn tarkoitettujen pienoismallien sisustat alkavat olla lähes järjestään melkoisen pikkutarkkoja ja monivärisiä. Sisustoihin on mallinnettu jopa ihmeen pieniä osia, kun muistetaan että mittakaava on vain 1:43. Tosin sisustat tehdään usein melkein yhdestä muovipalasta ja pikkutarkkuus rajoittuu lähinnä päällimmäisinä näkyviin osiin. Twingon kojelaudan päällinen ja istuimet ovat sinertävät, oviverhoilut ja keskikonsoli ovat vaaleaa beigeä.
Oviverhoiluun on laitettu pieni sininen alue, niissä on myös sisäkahvat mutta niitä ei tässä mallissa ole maalattu erikseen. Suoraan ratin takaa löytyy pieni palanen tuttua twingomaisuutta irrallisen, pyöreän mittarin muodossa. Sama linja jatkuu keskellä kojelautaa, josta löytyy epäsymmetrinen kotelo ja sen sisältä jokin mittari. Kotelon eteen jäävältä tasolta löytyy kookkaat, puolipyöreät sisäilman suuttimet. Myös kojelaudan päistä löytyy soikeat sisäilman suuttimet, niissä on harmaa kehys ja harmaata on myös vaihdekepin nupissa. Kojelaudan naamaosa on osittain vaaleaa ja myös siihen on mallinnettu jotain, kaiketi lämmityslaitteen tai vastaavan säätimiä. Tämän kohdan alapuolella on vielä joku vaakataso, jossa on paljon mustia nappuloita. En ole nähnyt oikeaa autoa sisältä, joten en lähde edes arvailemaan, mitä nuo osta esittävät. Ratti, käsijarrun kahva yms. ovat tummaa muovia ja muualle ei oikein pääsekään näkemään.
Takaa erottaa kyllä niskatuet, mutta lasit ovat niin naarmuilla, ettei takapenkistä ja takatilan muista osista voi sanoa mitään. Kuskin penkissä ja oviverhoilussa on valmiiksi isot palkeenkielet, joten kiinalaisuus paistaa ohjaamossakin hieman liikaa. Toisaalta sivuverhoilut on tuotu hienosti ylös asti ja kun ikkuna-aukon vaakapinta on maalattu mattamustalla, ei oven ja sisäverhoilun väliin jää minkäänlaista tyhjää aluetta, vaan sauma on melko siisti ja aidon näköinen. Yksi puute yhdistää toistaiseksi kaikkia tämän mittakaavan malleja. En muista nähneeni vielä missään pienoismallissa katon sisäverhousta, vaan sisäpuoli on korin väristä metallia jossa on näkyvillä em. lasipaketin kiinnikkeet ja lasin tukirakenne. Kattoverhous lieneekin yksi lähiaikojen uudistuksista, siihenkään ei tarvita ihmeellistä muovipalaa, kun se jo riittää viimeistelemään muutoin lähes täydellisen sisustan. Mallin pohjalevy on entisestään ohentunutta muovia, pohja on muutoin perustavaraa, mutta takaa löytyy putken ulostulon lisäksi myös harmaa takapönttö. Alumiinivanteet ovat maalattua muovia, mallinnus on kauempaa ihan hyvän näköistä, kun valu- ja maalivirheet eivät näy. Maalipinta on sileämpi kuin aiemmissa Noreveissa, mutta nyt itse vanne on ohentunut entisestään. Hienosti kuvioitu rengas ei oikein istu vanteelle, mutta korjailukin on hiukan riskialtista puuhaa, sillä tuntuu, että vanne voi haljeta näppeihin. Tässä kovan onnen yksilössä matkustajanpuolen takapyörä auraa pahasti, vikaa on ehkä koitettu korjailla, mutta vanne on siinä hötäkässä jäänyt tyystin vaille keskiön koristetta. Missä on keskelle kuuluva Renaultin merkki!?!
Muovi-ilmiö Jos katsoitte aikaisempia kuvia tarkkaan, huomasitte varmasti että puskurit ovat hieman eri sävyä verrattuna muuhun koriin, siis aivan samoin kuin oikeissa Renaulteissa, joissa on käytetty metallihohtoista efektimaalia. Jos ette katsoneet, rullatkaapa sivua takaisin…
No niin, olen pantannut tätä jippoa tänne jutun loppuun, mutta nyt on aika paljastaa tämän pienoismallin todellinen erikoisuus. En ihan oikeasti tiedä, onko Norev tehnyt tietoisesti tämän autenttisuutta hipovan uudistuksensa vai onko kyseessä puhdas sattuma, joka on syntynyt samalla, kun mallin kustannuksissa on pyritty säästämään. Epäilen vahvasti jälkimmäistä vaihtoehtoa, onhan ohut muovi paljon halvempi raaka-aine kuin metalli. Sitä paitsi, tehdas valmistaa paljon muitakin merkkejä, ei pelkkiä Renaulteja ja niissä muovin käyttö ei välttämättä osu yksiin esikuvan kanssa. Renaultissa se kuitenkin osuu, vaikka lopputulos ei vielä olekaan kovin siisti. Aikaisemmissa keulan lähikuvissa näkyy, miten mustahopeat palat on maalattu epätarkasti ja suoraan edestä otetussa kuvassa näkyi edelleen myös niitä mainitsemiani naarmuja. Ajovalojen laseissa oli sinistä maalia ja myös takapuskurin alaviistokuvassa oli havaittavissa maalivalumaa, pieniä roskia ja valuvirheitä.
Ne kaikki johtuvat uudesta valmistustekniikasta ja virheet on helppo karsia, jos vain tahtoa löytyy. Twingon puskurit ovat nimittäin kokonaan muovia myös pienoismallissa, siis aivan esikuvansa kaltaisesti. Aikaisemminhan puskurit ovat olleet osa korivalua ja niihin on vain valettu sauma, jolla ne on saatu näyttämään erillisosilta. Nyt ne ovat erillisosia, materiaalina on läpinäkyvä muovi ja siksi myös värisävy on erilainen muuhun koriin verrattuna. Niin sanottu raakapuskuri on kirkasta, tosi ohutta muovia eikä se paina yhtään mitään. Aihioon on valuvaiheessa tehty ajovalojen lasit, takavalojen lasit, keulan ilmanottoritilät ja muut vastaavat yksityiskohdat. Sen jälkeen kirkkaaksi jäävät alueet on peitetty ja muu on maalattu sinisellä, mutta vain toiselta puolelta. Ainoat erillisosat koko puskurissa ovat mikromaalisen pienet sumuvalot, niiden pienet, kiiltävät kiinnikenastat erottuvat hyvin puskurin taustapuolelta. Loppu on tehty maalaamalla ja teippaamalla ja lopputulos voisi olla paljon hienompikin, jos suojateippaaja tekisi työnsä hiukan tarkemmin. Nyt sinistä maalia on päässyt mm. ajovalojen reunoihin, eikä muovivalukaan ole niin siistiä ja tasaista kuin metalliosien vastaava työnjälki. Renaultin keulamerkki on toki erillisosa myös, mutta se on liimattu paikoilleen ulkopuolelta, aivan samoin kuin metallipuskureissakin tehtiin.
Irrallisen puskurin kuvat on otettu valkoista taustaa vasten, niistä näkee hyvin miten ohutta muovia osat todella ovat. Kuvissa ei ole käytetty salamavaloa, ei suoraa aurinkoa tai muutakaan kikkailua ja silti valkoinen taustapaperi paistaa läpi jopa maalatusta kappaleesta. Puskurin takana, varsinaisessa auton korissa on paljon helpommin valettava, yksinkertainen metallipala, johon puskuri kiinnitettään liimalla. Musta sisälokasuoja on samaa palikkaa auton pohjan kanssa, valaisimen heijastinosa taas on oma muovipalansa. Valaisin on päistään oikeaan muotoonsa valettu, keskeltä kapeneva kiiltävä tikku, joka on kiinnitetty metalliseen nokkapalaan parilla nipsulla. Vilkku on tehty pisaralla oranssia maalia ja lasi laskeutuu paikoilleen puskurin kanssa. Takapää on tehty ihan samalla kaavalla, vain takalamppujen väri on lisätty muutoin kirkkaaseen muovin palaseen, mutta ulkopuolta tätä ei hoksaa oikein mistään.
Idea on erittäin kehityskelpoinen, muovi on halpaa ja kunnon muotilla myös helppoa valaa. Tämä on tietääkseni ensimmäinen moderni 1:43 pienoismalli, jossa tämä systeemi on käytössä. Tai ainakin tämä on ensimmäinen Renault, voi toki olla, että Norevilta on samaan aikaan ilmestynyt uutuuksia myös automerkeiltä, joita en ole liiemmin seurannut. Muovi sinänsä ei ole Noreville mitenkään uusi asia, tälläkin sivulla on esitelty jo 60- luvulla valmistettu Norevin muovimalli, mutta se muovi ja senaikainen valutekniikka oli jotain ihan muuta. Ne autot tehtiin kokonaan niin paksusta muovista, että jopa kaikki luukut saattoi avata, pieniä osia oli kuitenkin paljon vähemmän ja ne valmistettiin Ranskassa. Nyt kaikki tehdään Kiinassa, jossa kyllä tuotetaan kaikkea mahdollista muovikrääsää, mutta edes Norevin alihankkija, " Muovityö Ming Lie Who " ei ole vielä täysin oppinut tekemään näin yksityiskohtaisia kappaleita. Ei tuomita kuitenkaan heti, vaan annetaan niiden rauhassa opetella. Lopputuloksena saamme ehkä tulevaisuudessa erittäin aidon näköisiä Renaultin pienoismalleja. Muistakaa nyt tästä mallista alkaen olla pudottamatta uusia Noreveja pääty edellä yhtään mistään yhtään mihinkään. Enää ei kuulu kops, nyt kuuluu räts!
-Markku Rantanen -