| |
|
Paljon pulinaa Romaniasta
Harva automalli on aiheuttanut yhtä paljon pulinaa kuin Dacia Logan, ilman että maassamme on vielä yhtäkään autoa. Dacian Loganin eri versioista on ollut monia esittelyjä sekä koeajoja niin auto- kuin päivälehdissäkin, eikä asiassa olisikaan mitään kummallista, jos autoja olisi myös myytävänä. Jutuissa on kyllä julkaistu erilaisia päivämääriä ja hinta-arvioita, esimerkiksi Turun Sanomat on esitellyt mallistoa laajasti maaliskuisessa autoliitteessään ja artikkelissa mainittiin myynnin alkavan viimeistään loppukesällä 2009. Tätä kirjoitettaessa, lokakuussa 09 tuorein arvio myynnin todellisesta aloittamisesta ajoittuu tammikuulle 2010, joten ihan mistään automaailmaa mullistavista uutuuksista ei enää voida puhua. MCV Loganin ensiesittely taisi olla vuonna 2006, mutta ei anneta sen häiritä, vaan uskotaan nyt siihen, että tammikuussa viimein tapahtuu. Pienoismallitoimitus luottaa tuohon tietoon jopa niin paljon, että nyt on aika nostaa salaisuudet pöydälle ja päästää pitkään pantatut pienoismallit päivänvaloon. Tarjolla on siis Loganien Suomen ensiesittely kaikkien kolmen mallin osalta. Ensiesittely siksi, että nämä kuvissa olevat autot ovat ihan oikeasti maassamme, toisin kuin em. lehtijutuissa nähdyt esikuvansa. 40 sekunnin DACIA-historiikki Merkkinä Dacia on tuttu jo 70- luvulta, mutta silloin autoileva kansa ei ollut ihan yhtä odottavalla kannalla, vaan puheiden sävy oli hieman negatiivisempaa kuin nyt. Kyseessä oli tietenkin kaikkien tuntema, R12 malliin perustuva Dacia 1300, jota koitettiin myydä Suomessakin. Tuo kokeilu ei ehkä ollut ihan parasta mainosta Renaultille, eikä myynti ollut kummoistakaan, mutta sikäläisille ostajille auto kelpasi. Tosin, kommunistisella aikakaudella ei Romaniassa tainnut olla paljoa valinnanvaraakaan. Tehtaan ihka ensimmäinen malli oli R8:aan pohjautuva Dacia 1100, joten siihen verrattuna 1300 tarjosi tietysti paljon modernimpaa liikkumista. Dacian tehdas päättikin sitten valmistaa R12 johdannaistaan oikein kunnolla, kun kerran vauhtiin oli päästy ja mallin valmistus loppui vasta niin myöhään kuin vuonna 2004. Vuosien saatossa numerosarja muuttui ainakin kolmesti, mutta itse auto lienee pysynyt lähes samana. Vanhan vallan aikana valmistettiin myös mallia Dacia 2000, mutta sitä ei myyty tavalliselle kansalle. Tuo malli pohjautui Renault 20/ 30 sarjaan, valmistus oli hyvin rajallista ja autot tehtiin lähinnä vain valtiojohdon käyttöön. | |
|
|
|
Nyt Dacian tehtaalla puhaltavat kuitenkin ihan eri tuulet. Renault osti Dacian osake-enemmistön jo 90-luvun lopulla, mutta antoi romanialaisten jatkaa vielä viisi vuotta omien malliensa kyhäämistä. Ensimmäinen täysin Renaultin suunnittelema ja sen tekniikalla varustettu, uuden ajan Dacia oli 2004 esitelty Logan ja sen jälkeen tehdas on esitellyt useita uusia malleja. Alkuun oli puhetta todella edullisesta "tämän päivän kuplavolkkarista", joka tulisi valloittamaan maailman tiet ja parkkipaikat. Monessa Euroopan maassa, mm. Saksassa Dacia onkin myynyt hyvin, mutta meidän verotuskäytäntömme takaa sen, että uuden auton hankkiminen oikeasti todella halvalla ei vaan kerta kaikkiaan ole mahdollista. Ihan kivaa tietysti, jos asia olisi toisin, mutta…
Kolme erilaista aikakonetta On aina kiinnostava verrata pienoismallia esikuvaansa ja katsoa miten mallitehdas on onnistunut muotoilussa, yksityiskohdissa jne. mutta uutuuksien kanssa on usein vaikeaa, sillä pienoismallit saapuvat nykyään jo Suomeenkin ennen oikeaa autoa. Tälläkin kertaa vertailussa oltiin, kuinkas muutenkaan, kuin Virolaisten esitteiden varassa. Niistä löytyi kyllä paljon hyviä kuvia ja jopa jotenkin ymmärrettävää tekstiä, mutta edelleenkään en tiedä, poikkeavatko Suomeen tulevat autot eteläisemmän Helsingin malleista vai ovatko erot ihan pikkuautotehtaan omia keksintöjä. Aika monta kertaa jokin yksityiskohta menee pienoismallissa ja esitteen tiedoissa hiukan ristiin, mutta esitteiden autot saattavat olla eri vuosimallia niin pikkuautojen kuin Suomeenkin saapuvien autojen kanssa, joten vertailua ei pidä ottaa liian vakavasti. | |
| |
|
Näiden metallisten pienoismallien valmistaja on Eligor ja mittakaavana on tuttu 1:43. Kaikista on mukana yleiskuvia ja yksityiskohdat löytyvät pikkukuvista, jotka saa suuremmaksi klikkaamalla. Avolavasta on erikseen isoja kuvia, sillä se on tämän kolmikon selkein uutuus ja kokonaan erilainen auto, jota ei voi verrata mihinkään konsernin aikaisempaan malliin. Sisäkuva on otettu farmariauton ohjaamosta, pakettiautoon on laitettu täsmälleen samanlainen ohjaamo ja nämä kaksi autoa on muutenkin tehty samaan muottiin ja samalle pohjalevylle. Avolavan ohjaamo lienee samanlainen, mutta musta, joten yksityiskohtia oli vaikeaa erottaa. Mallin sivulasit ovat jostain syystä kiinni ja hytti on pimeä kuin vinttikomero. Muutenkin esim. oviverhoilut on nyt tehty paljon halvemman näköisesti kuin yleensä, joten näiden sisustat näyttävät kirjaimellisesti kovin muovisilta.
Kaikissa autoissa on samat Logan by Renault-mallimerkinnät ja avolavan perää koristaa myös iso Dacia-teippi. Kaikissa on erillinen muovimaski, avolavan maskimerkki on uudempaa mallia, kun kahdessa muussa autossa on vanhempi logo. Kaikkien kolmen mallin takapäästä löytyy merkintä moottorista, joka on tyyppiä 1.5 dCi. Teipit ovat ihan oikeilla paikoillaan, mutta harmi kyllä hieman suttuisia, terävämpi painojälki ei olisi ollut ollenkaan pahasta. Muihin autoihin esite ei tarjonnut varustevaihtoehtoja, mutta farmarimalli on paperiin verrattaessa tyyppiä Ambiance, se oli esitteen malleista ainoa, jossa oli vakiona nuo kevytmetallivanteet. Kun vertaa muita varusteita esitteiden kuviin, moni juttu menee oudosti ristiin. Farmarimallin maskin yläreunasta puuttuu nyt kiiltävä lista ja se on jostain syystä pompannut pakettiauton keulalle. Kaikissa on sama peruskeula, jonka alaosaa hallitsee musta iso syvennys, käsittääkseni konehuoneen ilmanottoaukko. Pikkuautoissa se on umpinaista korivalua, joka on maalattu mustaksi, mutta avolavan aukkoon on tehty ritiläpinta, kun esitteen mukaan ritilän pitäisi olla vain pakettiautossa. Se tuntuu kyllä hiukan oudolta, luulisi että sama moottori vaatii aina samanlaisen ilmanoton? Nyt pakussa ei siis ole ritilää, mutta korvikkeena siitä löytyy sumuvalot. Avolavassa taas on korinväriset peilit, esitteen tarjotessa siihen ainoastaan mustaa. Tuota korinväristä taustamuovia on em. paperissa tarjolla vain farmariin jne… 
Nuo aiemmin mainitut sumarit löytyvät periaatteessa jokaisesta pienoismallista, sillä keulan kulmiin on isojen kolojen keskelle valettu pienet puolipallot, jotka muuttuvat valoiksi pisaralla kromimaalia. Pienoismallien varusteiden vertailu 1:1 autoihin on siis täyttä arpapeliä ja "ajanhukkaa" niin kauan kun ei ole olemassa oikeaa autoa johon verrata. Jotain tekemistä pitää kuitenkin olla ja vertailu oli ilmaista ajanvietettä pimeisiin syysiltoihin, mutta missään tapauksessa en alleviivaa noita varustejuttuja faktoina. Vakio- ja lisävarusteet (vai saako näihin lisävarusteita?) voivat Suomeen saapuessaan olla jotain ihan muuta, mutta Viron painokuvissa autot oli varusteltu tällä tavalla.
Kaikkien pikkuautojen korimallinnus ja yleisilme on ihan kohdallaan, mallit ovat kauempaa katsottuna hyvän näköisiä, mutta lähempi tarkastelu tuo esiin paljon omituisia virheitä. Lasit ovat taas valmiiksi naarmuilla ja siellä täällä on melko näkyviäkin valuvikoja. Maalipinta on periaatteessa ihan hyvä, mutta kaikkiin autoihin on jäänyt roskia ja kokkareita maalauksen jälkeen. Mustat puskuriosat ovat samaa valua muun korin kanssa, muovinen vaikutelma on tehty satiinimaalilla ja lopputulos on varsin onnistunut, kunhan autoja ei kääntele käsissään. Rajaukset ovat alaviistosta katsottuna melko roisin näköisiä, joten ne kannattaa unohtaa sinne. Pakettiauton kyljissäkin on pientä "pintaruostetta" siellä täällä ja perästä löytyy myös hätäisen mallintekijän sormenjäljet, mutta farmarin maalipinnassa on eniten kokkareita ja roskia. Etuvaloissa on myös erikoinen juttu; kaikissa on malliltaan samanlaiset, muovista tehdyt erillisvalot, mutta avolavassa on valkoiset vilkut ja ajovalon sisälle on laitettu jotain oranssia, jolloin koko valo näyttää tietystä kulmasta oranssilta. Kahdessa muussa mallissa vilkut ovat perinteistä oranssia mallia ja onkin tavallaan nostalgista nähdä ihan "uusi auto", jossa silti on erilliset vilkut ajovalojen vieressä. 
Myös taustapeilit tuovat tuulahduksen menneisyydestä, näissä ei ole mitään lasiin yhdistettyjä peilikolmioita, vaan peilit ovat kiinni ovipellissä. Pienoismalleissa on kaikissa samanlaiset, muoviset peilit; korissa on läpivientireikä ja peilin kanta on niitattu ohjaamoon, ihan kuin vuosien takaisissa uutuusmalleissa. Lokasuojan sivuvilkku on kaikissa kohovalua, mutta se on maalattu vaaleaksi vain farmarissa. Farkku on myös ainoa malli, jossa maskin kehys on korin värinen ja kyljissä on leveät, erilliset mustat muovilistat.
Konepellit ovat kaikissa malleissa samanlaiset ja niihin on valettu lasinpesurin suuttimet hiukan koholleen, pyyhkijät sen sijaan ovat erillisiä muoviosia. Umpimalleissa on keskenään samanlaiset, melko tavalliset pyyhkijät, avolavassa pyyhinsulan yläpuoli on mallinnettu tarkemmin. Näissä kaikissa autoissa on kohovaletut ja maalatut, hiukan vaatimattomat ovenkahvat ja tämän kolmikon vanteet / pölykapselit on suoraan sanottuna tehty niin huonosti, ettei niitä kannata katsella tarkemmin. Joka versiossa on kyllä ihan riittävä mallinnus silloin, kun auto on hyllyssä ja sitä katsotaan kauempaa, mutta mitään esiteltävää niissä ei tällä kertaa ole, enemmänkin ne vain pilaisivat tunnelman. Viimeistely menee jopa hiukan takaperoisesti, avolavan peltivanne on selvästi paras, kun taas farmarin erikoisvanne on suoraan sanottuna surkea, eikä se kuulu mallin muuhun tasoon ollenkaan. On hauska leikkiä ajatuksella, jossa nämä mallit olisi tehty ikään kuin tahallaan kuvaamaan ns. halvempaa autoa tyyliin " tämä nyt kuitenkin on vain Dacia, ei ihan aito ja oikea Renault". Uskoakseni nuo osittain hutaisten tehdyt kohdat johtuvat kuitenkin hinnasta, nämäkin ovat merkkiorganisaation ns. virallisia malleja, joten tuotantokustannuksille on varmaan määrätty melko tiukat raamit. Kiinassahan nämäkin, vanhan ja perinteikkään Ranskalaisen tuotemerkin autot nykyään tehdään, eikä pienoismallin rasiaan painettu merkki enää kerro paljoakaan auton laadusta- taikka tyylisuunnasta. Suurin osa tunnetuista mallivalmistajista, myös tämä Eligor, ovat mukana kioskiautobisneksessä, joka laajetessaan sekoitti kerääjien vanhat tottumukset ihan kokonaan. Ennen vanhaan tiesi aika tarkkaan millaisia malleja kukin valmistaa, mutta nyt pitää aina olla avoin yllätyksille. Eligorillakin on erittäin hienoja malleja jopa edukkaissa kioskiautoissaan, mutta ei aina. Jotkut kioskiautot kun ovat todella nimensä veroisia ja tämä seikka koskee ihan jokaista valmistajaa. Farmari ja pakettiauto Umpikylkinen Van sekä ikkunallinen MCV farmari on siis tehty täysin samaan muottiin, pakettiautossa on vielä ikkunoiden paikat ja takasivuovetkin tallella. Sivuprofiili on kuitenkin melko erilainen, sillä jo farmarin ikkunat muuttavat autoa huomattavan paljon. Lisäksi sen kyljissä on erilliset muovilistat, kun pakussa on samassa kohtaa pieni syvennys pintapellissä. | |
|
|
Tämä on taas makuasia, mutta pelleilin hieman kuvaohjelman kanssa, poistin pakusta ikkunoiden paikat sekä vasemman takaoven ja minun silmääni auto näytti paremmalta ja ikään kuin selkeämmältä.
Mutta se siitä leikkimisestä, sillä saumat ja kolot nyt ovat ja pysyvät niin mallin kuin sen esikuvankin kyljissä. Pakettiautossa on väliseinä heti ohjaamon takana, joten sen sisustus loppuu siihen, muita ikkunoita kun ei autossa ole, ei edes takapäässä. Farmarissa ikkunoita riittää ja niin pitääkin, sillä takana on kaksi penkkiriviä. Mallin verhoilu on samaa kuosia taakse asti ja kaikilla penkkiriveillä on erilliset pääntuet jokaiselle matkustajalle. Takimmaisena on kaksi istumapaikkaa ja niiden edessä, sivuikkunoiden alla on pienet pöytätasot.
Myös autojen takapäät ovat alkujaan samanlaiset. Oikeassa autossa pariovet aukeavat 40/60 suhteessa, näissä ovien saumat ovat hyvin näkyvissä, mutta mikään luukku ei aukea. Kummassakin mallissa on erilliset, muovista tehdyt ja aika tyylikkäät, korkeat takavalot sekä poikittainen, melkein perän levyinen musta lista, joka sekin on erillinen muoviosa. Tuohon listaan ja pystyvaloihin verrattuna kontrasti onkin melkoinen, kun katsoo oven yläreunasta löytyvää, maalilla tehtyä lisäjarruvaloa tai molempien takaovista löytyviä "ruostepilkkuja". Takapuskurin alakulmissa on punaiset, upotetut valot, mutta nekin on tehty vain maalaamalla ja niin on tehty myös farmarin korinväriset puskurit. | |
|
|
Pienoismalli näyttää siltä, kuin siinä olisi mustat muovilistat sinisissä puskureissa, vaan eipäs olekaan., musta osa on nyt vain maalattu kapeammaksi, kun pakettiautossa se ulottuu alas helmaan asti. Tällä pienellä kikalla farkun perä näyttää kokonaan erilaiselta, ihan kuin takaovien alla kulkisi kapea muovilista ja sinisestä väristä johtuen helmassa erottuu myös sinne valettu sauma sekä vetosilmukan paikka.
Takapään korimallinnus on kaikin puolin onnistunutta, joka suuntaan pulleat puskurin kulmat ja takaovissa oleva syvennys näyttävät oikein hyviltä. Farmarin perässä on tietysti myös ikkunat, aukko on puhkaistu koko syvennyksen leveydeltä, eikä keskellä ole lainkaan metallivalua, vaan lasiosa on yhtä ja samaa palaa. Musta kehys ja ovien välinen karmi on tehty teipillä ja idea olisi ihan toimiva, jos teippi ei olisi niin paljoa rypyssä. Takalasin pyyhin on tuttua muovitikkumallia, tosin tällä kertaa sekin on vanhaan tyyliin kiinni ovipellissä eikä lasiosassa. Farmarissa on vielä eräs oma piirteensä, joka muuttaa yleisvaikutelmaa. Kysymys on muovisista kattokaiteista, joista on mukana myös kuva. Kaiteet sopisivat ihan hyvin myös pakettiautoon, mutta ehkä siihen on saatavana erilliset ja tukevammat kattotelineet. Pick-up 
Tällainen, melko lyhyellä avolavalla varustettu auto on ihan oma juttunsa oikeidenkin autojen maailmassa, pienoismallista puhumattakaan. Tämän tyyppisissä autoissahan ei tavallaan ole paljoakaan järkeä, sillä ohjaamo on usein pituussuunnassaan ahdas, lukittavaa kuljetustilaa on todella vähän, alusta on kantavuuden takia varsin pompottava ja sisämelua on yleensä vähintään riittävästi. Ja silti, edellä luetellusta huolimatta näissä on pakko olla jokin vissi ajatus, joka ei ehkä avaudu henkilöautoon tottuneelle ihmiselle. Olen ajanut todella paljon työajoa vanhalla, Volkkarin Golf- johdannaisella Caddy-avolavalla ja on pakko myöntää, että tällaisissa autoissa on oma tunnelmansa. Kätevyydessään nämä ovat aivan omaa luokkaansa mm. polttopuiden, metalliromun tai sementtisäkkien kuljettamisessa, mutta se todellinen tarve vaan iskee kovin harvoin, kun puhutaan ihan yksityishenkilöistä. Sen jälkeen kun pakettiautotkin laitettiin Suomessa verolle, tällaiset kaksivetoiset, pienet lavamallit katosivat lähes kokonaan ja nykyään näkee lähinnä nelivetoisia, pitkähyttisiä ja julmetun kalliita lavamalleja. Suomessa ei, kuten todettua, veroalennuksista kannata haaveilla, mutta JOS vaikkapa avolavat muuttuisivat jälleen verovapaiksi…Voi pojat, miten kätevä kakkosauto vaikkapa tämä Dacia olisi mm. autoharrastajalle, omakotiasujalle ja monelle muullekin.
Itse alkaisin heti säästää tällaista kaukaloa varten, jos sen hinta olisi sama kuin esim. Saksassa.
Pienoismallina tällainen vekotin on aidosti erilainen ja todella tervetullut uutuus, sillä huolimatta lava-autojen suuresta suosiosta, ei niitä juuri ole 1:43 pienoismalleina näkynyt. Jenkkiautojen lisäksi en nyt äkkiä muista kuin em. vanhan mallin VW Caddyn sekä Mossen Elite-keulaisen lavamallin. Vanhoja, kovasti suosittuja japsejakaan ei ole tehty keräilyyn, vain Corgi Toysilla on vanha Datsunin avolava, mutta se on alkujaan tehty leluksi ja niinpä mittakaavakin on 1:36. Kolmen Dacian ryhmästä tämä avolava on ehdoton suosikkini paitsi erilaisuutensa, myös todella hienosti tehdyn lavan johdosta. En taaskaan ole aivan varma, mutta oletan auton olevan samanlainen umpimallien kanssa aina etuoven takareunaan asti. Ainakin pienoismalleissa keulaosan erot rajoittuvat noihin pieniin varustejuttuihin ja tämän mallin "sielu" alkaakin vasta hytin pienestä sivuikkunasta. Tuon pikkuikkunan avulla hytti on saatu näyttämään pidemmältä, mutta ainakaan pikkuautossa ei ole turhaa tilaa istuinten takana. | |
|
|
| Tässä autossa oven karmi ja sivulasit ovat ihan aidosti eri palaa, ei teipattua muovia kuten farmarin takaikkuna. Hytin pintapelti on hiukan viistossa heti tuon sivulasin takana, muotoilu tuo mieleen vanhan Subarun, eikä pintapelti näin ollen noudata samaa laatikkolinjaa sisäpuolen kanssa. Lavan sisäpuolella kaikki on valmistettu muovista, vaikka se ensivilkaisulla näyttää pelliltä. Hytin takaseinän profiili on yläosaltaan sileä, siinä on muovista tehty kookas ikkuna, jonka yläpuolella näkyy valettu ja maalattu jarruvalo. Ikkunalasin päällä on kaksi erillistä, pystysuuntaista suojatankoa, jotka poikkeavat esitekuvien autossa olleesta, paljon tiheämmästä suojaverkosta. | |
|
|
Takaseinän alaosa esittää pystypokattua peltiä ja se taittuu voimakkaasti sisäänpäin, myötäillen jonkin verran penkkien selkänojien mallia. Myös lavan pohja ja takapyörien päällä olevat kotelot ovat muovia ja pohjan profiili on hyttiseinän kanssa samanlaista, "kantattua peltiä".
Vaikka lavan sisälaidoissa ei ole mitään verhoilua, muu sisäpinta on mallinnettu todella hyvin ja tarkasti. Hienosti on tehty myös lavaa kiertävä musta reunus, se näyttää ihan muovilta, mutta on osa korivalua ja muotintekijä onkin jaksanut tosissaan nysvätä reunan kanssa. Reuna on kauttaaltaan röpöllinen ja molemmilla sivuilla on neljä pressun tms. kiinnityslenkkiä. Hienoa, että tämä on tehty saman tien kunnolla, kun nyt kerrankin on avolavaa tarjolla!
Myös mallin perä on tehty oikein hyvin, takakulmiin on upotettu erilliset muovivalot, perälaudan alaosa on satiinimustaa ja siinä on iso teippaus. Keskelle perälautaa on upotettu erikoinen ja pikkutarkasti tehty kahva, jossa on Dacia-logo. Kahva on saman tuntuinen kuin lavan reunus, mutta upotuksen takia materiaalista on hankala saada selkoa. Luulen sen kuitenkin olevan muovia, luonnossa nähtynä se on niin pikkutarkka, ettei oikein olisi ideaa tehdä noin isoa työtä korimuottiin.
Takapuskuri sen sijaan on korivalua, mutta siihenkin on valettu omat erityispiirteensä ja viimeistely on taas hoidettu satiinimaalilla. Puskuri on tavallaan pätkämallia, jonka sivut ulottuvat vaakasuorassa linjassa pyöränaukkoihin asti. Puskurin kulmien muotoilu on samantapaista, pyöreää pallomallia kuin umpiautoissa, mutta keskiosa on jätetty avonaiseksi, jotta perälauta mahtuu aukeamaan, pienoismallissa harmi kyllä vain kuvitteellisesti. Puskurin vaakaosaan on valettu pieniä uria, jotta saapas ei lipsu, kun siihen nousee seisomaan. Keskelle puskuria on jätetty paikka rekisterilaatalle ja oikeassa kulmassa on pieni vetosilmukka. Tässäkin on nuo punaiset valot puskurin kulmissa, mutta umpimallien tapaan valot on tehty maalilla. Kaikissa autoissa on myös keskenään samanlainen, kohovalettu pakoputki, mutta putken pää näkyy takahelman alta vain avolavassa. Autossa ei siis ole minkäänlaisia pölykapseleita, vain paljaat peltivanteet. Avolavan rengaskoko on hiukan kapeampi kuin umpimalleissa ja jos ajatellaan oikeaa autoa, niin siitä saisi tosi nätin jo pelkillä alumiinivanteilla. Mistä ja milloin Tällaisia malleja siis tällä kertaa, ihan uutuuksista ei voida puhua, sillä farmari ja pakettiauto on hankittu jo 2007. Ostopaikkana oli Keskusautohalli Raisio, jossa näistäkin tavaroista tietää Renault- kerhon jäsen Seppo Ertman. Avolava sen sijaan on kesän 2009 ostos ja mainittakoon nyt kuriositeettina mallin ostopaikkakin, joka oli Bil-Nilsson Ruotsin Alingsåsissa. Myyjää voisi tituleerata vaikka arvonimellä "Ruotsin Seppo", sillä merkkiliikkeen varaosista vastaa sikäläisen Renault-kerhon jäsen Rolf Carlsson. Pakettiauto on ainakin erilainen ja joku kirkas väri piristäisi mallia kummasti. Metallihopea jättää useimmat pienoismallit hiukan vaisuiksi, eikä tämäkään tee poikkeusta. Asian huomaa hyvin myös mallivitriinissä, jonne tämä perushopean sävy onnistuu helpolla "kadottamaan " monia hyviä malleja. Vaniin tulee varmasti myöhemmin lisää värejä, sillä farmaria saa sinisen lisäksi jo nyt ainakin punaisena ja hiukan kellertävään murrettuna hopeana. Farmarin pienoismallissa on ehdottomasti eniten nippeleitä, mutta mallina se ei varsinaisesti tarjoile mitään uutta, onhan se konseptina nähty jo monta kertaa. Avolava on, kuten sanottu, suurin uutuus ja siitä löytyy myös tuo metallihopea malli, mutta tämä nyt esitelty sininen on ainakin minuun silmääni paljon nätimpi. Vaikka fanitankin tässä erityisesti avolavaa, kaikki mallit yhdessä muodostavat hienon kokonaisuuden noin merkkikerääjän pienoismallirivistöjä ajatellen. Tässä vielä näiden mallien varaosanumerot, mikäli saatavuutta haluaa kysellä varaosatiskiltä; Van 77 11 421 930, MCV 77 11 420 095 ja Pick-up 77 11 424 996. | |
|
- Markku Rantanen -
| |
| |