Tämänkertaisen esittelymallin valintaan vaikuttivat paitsi punainen väri, myös muutamat muut kriteerit, joista eräänä oli auton ikä. Se ei saanut olla vanha, jo museoiän saavuttanut harrasteauto, mutta ei myöskään uutuusmalli, joten kymmenenvuotias Laguna tuntui sopivalta valinnalta. Lisäksi pienoismallin tuli olla laadukas ja esittelynsä ansainnut tuote, sellainen auto, josta olisi tehty ilman muuta esittely jo uutena, mikäli pienoismallisivu olisi ollut jo olemassa. Tästä autosta on ollut kuva jo aiemmin myös kerholehdessä vuonna 2006, jolloin Kari Kitti on esitellyt Lagunan pienoismalleja laajemminkin. Tämä versio valikoitui nyt tarkempaan esittelyyn, sillä kaksijäseninen raatimme (jonka päätöksistä ei voi valittaa) äänesti tuloksella kaksi- nolla, että juuri tämä korimalli on kaunein koskaan tehty Laguna. Aina joskus huomaan, tosin vasta pitkän ajan kuluttua, toistaneeni itseni taas oikein urakalla. Näin kävi myös viime kuussa, kun jaarittelen kaikkea yleistä Dacian filosofiasta, muistamatta lainkaan että olin tehnyt Loganin perusmallista mallijutun jo ajat sitten ja käynyt siinä läpi samat jutut. Pahoittelut siis etukäteen, sillä näin tulee varmasti käymään myös tulevaisuudessa, niin kauan kuin näitä tarinoita kirjoitan. En minä muista, mitä malleja olen esitellyt, hyvä jos muistan käydä kaupassa… Laguna 2 
Lagunan kakkosversio tuli Suomeen kevättalvella 2001, ikää korimallilla on siis jo kymmenen vuotta, mutta se ei ainakaan omasta mielestäni lyö mitenkään silmille, mitä tulee auton muotoiluun. Moni uudempi malli näyttää jo nyt paljon vanhemmalta siinä, missä Lagunan linjat ovat kestäneet automuotoilun uusien tuulien tuiverrukset ihan kunnialla. Jos nyt voisi ottaa tehtaan hihnalta aivan uuden Laguna kakkosen, ilman naarmuja ja ajettuja kilometrejä, auto näyttäisi edelleen ihan hienolta. Omasta mielestäni tämä kakkoskori näyttää myös kauniimmalta kuin vaikkapa sen tuorein versio, mutta se on taas makuasia.
Tietysti, jos ajatellaan vaikkapa käsitystä siitä, mikä on iso auto ja mikä taas keskikokoinen, silloin ajankulun kyllä huomaa. Syntyessään tämän mielsi isoksi autoksi, mutta autojen jatkuvan turpoamisen johdosta on Lagunakin kutistunut jonnekin keskivaiheille. Tuon mallivuoden 2001 auton tekniikka, mallierot yms. on käyty läpi jo niin moneen kertaan, etten jaarittele niistä tässä, vaan keskityn pääasiaan eli pienoismalliin. Oikeaan autoon pääsi moni tutustuman ensimmäistä kertaa 24.3.2001 kerhon vuosikokouksen yhteydessä Tampereen Käyttöauton tiloissa. Tuota autoa ja tilaisuutta pääsee muistelemaan tästä: vuosikokous 2001. Pienoismallin materiaali on tuttua metallivalua, skaala on 1:43 ja jo silloin 2001 pikkuauto ehti Suomeen ennen esikuvaansa. Mallin valmistaja on Universal Hobbies ja tämäkin oli aikanaan merkkiliikkeen valikoimissa. UH on aina panostanut paitsi yksityiskohtiin ja nippeleihin, myös hyvään yleisvaikutelmaan, joka näkyy tässäkin mallissa. Vaikka pikkuautolla on jo ikää, sen ei tarvitse yhtään hävetä uutuusmallien rinnalla, joissain kohdin asia on jopa päinvastoin. 
Tämä metallihohtopunaisen sävy on paitsi todellinen karamelliväri, myös erittäin kiiltävä ja ns. syvän punainen. Pintakin on lähes sileä, mutta paksussa lakkapinnassa on pieniä "laineita", ei tosin enempää, kuin mitä monissa uusissa malleissa on viime aikoina totuttu näkemään. Myös mustien pintojen rajaukset ovat yhtä tarkkoja tai epätarkkoja kuin uutuuksissa, riippuen miten asian haluaa ilmaista. Uloimmissa kulmissa on muutama pieni kolhu, joilta ei kymmenen vuoden aikana voi välttyä, varsinkaan kun mallia on siirretty paikasta ja kaupungistakin toiseen.
On ehkä hyvä erikseen korostaa, että näissä klikkaamalla suurenevissa kuvissa nuo ihan pienetkin virheet korostuvat, tavallisesti kukaan ei katso mallia näin läheltä ja näin suurena. Toisaalta isot lähikuvat varmaan auttavat ymmärtämään, miksi löydän joka autosta aina niin paljon turhanpäiväistä kritisoitavaa. Katselen jokaista autoa aina kuvaamisen jälkeen tällaisten isojen kuvien kautta ja niissä sitten näkyy se, mikä tavallisesti jää pienoismallin mukana vitriiniin. Nippeleitä ja yksityiskohtia Itse kori on taas kokonaan yhtä ja samaa tavaraa johon puskureiden, luukkujen ja listojen saumat - sekä paikat on tehty valamalla. Juuri nuo puskuriosiin koholle valetut ja mustalla maalatut "kumilistat" ovat ensimmäisinä vastaanottamassa kolhuja, mutta tässä on selvitty melko vähillä naarmuilla. Osa kolhuista näkyy valkoisina pisteinä, mutta suurin osa noista pisteistäkin on vain harmitonta pölyä, joka jostain syystä tarttuu tuohon satiinimaaliin kuin liimattu. Kuten sanottu, mustien osien maalirajaukset eivät ole ihan pilkuntarkkoja, eniten sivellin on lipsunut etupuskurissa sekä keulan pitkässä ilmanottoaukossa, joka ei siis ole aito ritilä vaan osa korivalua. | |
|
|
Mallinnus näyttää kauempaa ihan hyvältä ja ritilän päätyihin on upotettu erilliset, muoviset sumuvalot. Keskellä keulaa on esittelykilpi, sekin kertoo mallin olleen aikanaan tuore uutuus, koska mallitehtaalla ei ole vielä ollut esikuvaa, josta olisi voinut lainata rekisteritunnuksen. Ajovalot olivat jo tuolloin melko kookkaat ja kuten lähikuvista näkyy, niihin on saatu paljon pikkutarkkaa mallinnusta mm. lasin yläpinnalle, valoaukkoihin sekä vilkun rakenteeseen. Ajovalot ovat erillisosia ja materiaalina on muovi, samoin on lamppujen välisessä maskissa. Juuri tuo maski, tai oikeammin maskin yläreunassa oleva lista ja sen kaareutuminen sopusoinnussa konepellin etureunan kanssa ovat tämän korimallin "se idea".
Tuo muotoilukikka antaa autolle ihan oman ilmeensä, jota ei voi sekoittaa mihinkään muuhun malliin ja siitä joko pitää tai sitten ei. Itse pidän keulaa erittäin onnistuneena kummassakin mittakaavassa, niin oikeassa autossa kuin tässä pienoismallissakin. Mallin maskiritilä on ummessa,
istuvuus on kuitenkin erinomaista ja ilmeisesti maski ja sen harmaat listat ovat yhtä ja samaa kalikkaa. Konepellin etureunaan on istutettu Renaultin logo, jossa punainen maali on jostain syystä hiukan keittänyt logon reunoilla.
Kylkilinja on selkeän tyylikäs ja se näyttää hyvältä myös pikkuautossa, vaikka kyljessä ei ole ainuttakaan erillisosaa. Musta kylkilista on kohovalua ja maalia, joskin se on katkaistu ovien kohdalta. Listan etupäässä on vielä kaksi erikseen valettua kohtaa, joista oranssilla maalattu esittää sivuvilkkua. Aivan etummaisena on pieni harmaa osa, siitä löytyy tietoa auton moottorista, joka tällä kertaa on 24 venttiilinen V6.
Kokonaisuus toimii näinkin, vaikka maalirajaukset ovat pakostakin hiukan suttuisia, kun puuhataan näin pienten osien kanssa. Muotinteossa ja maalaamisessa on nyt ollut jo niin paljon työtä, että erillisosia käyttämällä olisi saattanut päästä helpommalla ja jopa parempaan lopputulokseen.
Ovenkahvatkaan eivät ole erillisiä, vaikka ne kauempaa katsottuna siltä näyttävätkin. Kahvaosa on taas ensin veistetty muottiin ja valettu hyvin tarkasti, jolloin se on saatu näyttämään irtopalikalta. Kahvojen pinta on harjattua alumiinia, eli tässä tapauksessa harmaata maalia. Sivulta katsottuna hämäys on täydellinen, mutta yläviistosta otetussa lähikuvassa näkyy, miten kahvan vaakapinta on punainen. Se klassinen rystysen mentävä kolo siis puuttuu tästä autosta, eikä asialla ole kovin suurta merkitystä, mutta tällaisessa pikkutarkassa nuuskimisessa erillinen kahvakin ikään kuin nostaa mallin tasoa. Oikeastihan sinne koloon ei mahdu kukaan tai mikään, mikäli Espoossa vaikuttavaa, maailman pienintä poliisia ei lasketa mukaan… Sivuikkunoita kiertävät mustat alueet on nekin maalattu koriin, mutta korinväriset peilit ovat erilliset, muovista tehdyt kappaleet. Mustat peilikolmiot taas ovat osa koria, kolmioihin on tehty läpiviennit, joten peilit on saatu melko tukevasti paikoilleen. Tällä systeemillä peilin kiinnitys näkyy aina hiukan rumasti auton sisällä, mutta pienen irto-osan pysyvyys on joskus estetiikkaa tärkeämpää. Nyt kiinnikkeen sisäosa häipyy melko hyvin hytin hämärään, mutta erikseen vain ulkopinnalle liimattu peili saattaa helpolla häipyä kokonaan. Taustapeilien olemassaolo näissä pienoismalleissa on hyvin suotavaa, mutta samalla ne ovat melkoinen riesa. Peili on yleensä se ulommainen osa, joka katkeaa helpolla jo vitriinissä, jossa autot osuvat helpolla toisiinsa pienessäkin siirtelyssä. Mallin kuvaamisessa peili on aina vaaravyöhykkeessä ja toisinaan käy niinkin, että liian hätäinen Aasialaishenkilö jättää kiinnitysliiman kokonaan pois. Se liima muuten puuttuu liiankin usein, mallin merkistä - tai valmistajasta riippumatta ja jollei lattialle pudonnutta peiliä löydä heti, asia unohtuu ja peilin loppusijoituspaikka on sama kuin imurin täysinäisellä pölypussilla. | |
|
|
|
Auton lasipaketti on muutoin hyvin yksinkertainen, muotoonsa valettu ohut muovipala, mutta takimmaiset sivulasit ovat vaatineet pientä kikkailua. Takasivulasin kolmioikkunan pystytolppa ja samalla koko pikkuikkunan kehys on valettu koholleen ison lasiosan päälle.
Pystytolpan materiaali, kirkas muovi, näkyy paitsi lähikuvassa, myös isossa sivukuvassa, jossa erityisesti vastakkaisen puolen tolppa korostaa asiaa.
Tuulilasin ja takalasin mustat alueet on tehty täysin päinvastoin kuin sivulaseissa, nyt korissa on vain isot ikkuna-aukot ja kaikki mustat "tiivisteet" sekä reunaosat on tehty osaksi ikkunamuovia. Tuulilasin alareunassa on melko iso, musta alue, jonka päällä erilliset muovipyyhkijät lepäävät ja nyt pyyhinsulkiin on laitettu myös pieniä uria mallintamaan sulassa olevia aukkoja sekä niveliä. Takalasi on iso, joten myös sen pyyhin on melkoinen lapio ja pikkuautossa se on kokonaan tikkumallia. Läpivientikin on vielä takaluukun pellissä, eikä sulkaosaankaan ole tehty mitään yksityiskohtia. Takalasissa sen sijaan on lämmitys ja pystylangatkin on muistettu laittaa paikoilleen. | |
|
|
|
Myös mallin takapää näyttää hyvältä, vaikka sekin on tehty hyvin yksinkertaisesti. Suurin puute on takaluukun päällä oleva jarruvalo, joka on taas mallia "maalitippa". Se ei näy punaisessa autossa lainkaan ja voin olla väärässä, kun muistelen että UH käytti useinkin vielä 2000 - luvun alussa erillisiä lisäjarruvaloja. Nyt takapäässä ei ole muuta erillistä kuin takavalot. Ne ovat muovia ja niin mallinnus kuin istuvuuskin ovat ihan kelpo luokkaa, vähemmän näissä on valujäämiä kuin monissa tämän päivän malleissa.
Lyhty on yhtä suurta palaa, keskelle on tehty pieni upotus, joka noudattaa takaluukun saumaa ja kaikki muu näyttääkin aidolta, mutta luukun saumaa katoaa johonkin juuri pysty- ja vaakapinnan taitteessa. Keskelle luukun pystyosaa on valettu lukko/ luukun avauskahva ja siitä löytyy hopealla maalattu Renaultin merkki. Isot Renault- ja Laguna mallimerkit löytyvät kummankin takavalon alapuolelta, merkit ovat printtiä, mutta ihan tarpeeksi tarkat tähän mittakaavaan. Kirjasintyylikin lienee täysin oikea ja merkit rikkovat mukavasti isoa, punaista pintaa. Puskurin kumilista on samanlaista mustaa maaliraitaa kuin keulassakin ja kauempaa vaikutelma on tosiaan ihan hyvä, mutta läheltä näkyy aika paljon, miten pensseli on juossut omia teitään. | |
|
|
|
Tänä muovin aikakautena luulisi, että sopivan ohutta, aitoa muovilistaa olisi helppo liimata puskureihin, koneen leikkaama suora lista istuisi paikalleen aina, eikä mutkittelisi mihin sattuu.
Tämä kyseinen malli on sen ikäinen, että maalattu lista oli itsestäänselvyys, mutta kun ne listat tehdään ihan samalla tavalla vielä tänäänkin.
Listan alapuolelle, keskelle helmaa on valettu sileä, upotettu paikka rekisterikilvelle. Nyt paikassa oleva esittelykilpi näyttäisi olevan erillisosa ja voi olla, että kilven musta pohja on osa pohjalevyä.
Jotkut mallit kasataan niin, että takakilven pohja on osa pohjalevyä, kasaamisvaiheessa pohja laitetaan paikalleen tuo kilpi edellä ja kun se naksahtaa koloonsa, pohjaan tarvitaan vain yksi kiinnitysruuvi johonkin kohtaan etupäätä.
Sisusta ja alapuoli 
Mallin sisäverhoiluksi on nahan sijaan valittu tämä melkoisen villisti kuvioitu kangas. En tiedä, miten äkkiä siihen kyllästyy tosielämässä, mutta pienoismalliin se on hyvä valinta. Nyt sisusta näyttää selvästi erilaiselta ja pienoismalleissa erilaisuus on aina plussaa.
Nahkaverhoilun jäljitelmätkin on usein mallinnettu ihan hienosti, mutta samalla ne ovat kovin tavanomaisia. Luonnossa verhoilu näkyy ulospäin ihan hyvin, sillä huonevalossa lasit eivät heijastele samoin kuin valokuvissa, joten nyt penkit, oviverhoilut ja keskikyynärnojat erottuvat ihan omanlaisinaan. Koska etusivulasit ovat auki, mukana on taas onneton yritys valokuvata myös mallin sisustaa. Taakse ei nähnyt lasien heijastelujen takia mitään, joten kerrotaan, että verhoilu on takana samanlaista ja takapenkkiläisille on asennettu kolme niskatukea. Kojelaudan ja pikkuosien mallinnus selviää oikeastaan kuvasta, musta väri näkyy hallitsevana, eikä yksityiskohtia ole esillä siinä määrin, kuin uusissa malleissa on totuttu näkemään. Toki tässäkin on mm. mittaristo, vaihdekeppi, ratti sekä käsijarrun kahva, mutta etuosan yleisilme on hiukan ankea ja kojelaudan päällisessä käytetty muovi on kovin karkeaa. Pikkuosien mallinnus on varmaan juuri niin hyvää, kuin se vuonna 2001 saattoi olla ja toisaalta juuri sisustat sekä varsinkin kojelautojen yksityiskohdat ovat kehittyneet huimasti ihan parina viime vuotena. 
Autossa on erittäin hyvin mallinnetut renkaat, jotka on asennettu 17 tuuman Silverstone kevytmetallivanteille. Vanteeseen jäi vieläkin hiukan pölyä, vaikka koitin puhdistaa pienetkin pölypallot pois valokuvaa varten. Nuo jyrkimmät taitteet ja pienet kolot suorastaan imevät itseensä epäpuhtauksia, mutta siitä huolimatta otan pienoismallin mieluummin tällaisilla hyvin tehdyillä vanteilla, kuin jollain koristekapseleilla tai mitäänsanomattomilla perusvanteilla.
Tämän auton vanteet, lähinnä niiden hyvä mallinnus sekä siisti viimeistely kun hakkaavat monet uutuusvalssit mennen tullen. Maalipinnassa on joitain ihan pieniä kupruja, mutta vanne on tehty todella nätisti, pyöränpultit ovat selkeästi koloissaan ja keskellä oleva pieni peitelevykin erottuu nyt selvästi. Usein vanteet ovat kaukaa siistit, mutta läheltä katsottuna juuri nuo pikkuosat on valettu melkein tunnistamattomaksi mössöksi, vaan toisin on tässä autossa. Vanteen takaa näkyy jarrulevy, satulakin siellä on, mutta se jää kuvassa pimentoon, sillä tämä otos valehtelee hiukan. Kuva on otettu aavistuksen yläviistosta ja nyt varjon ja valon leikki korostavat jarrulevyä hiukan liikaakin. Luonnossa levy on samaa väriä vanteen kanssa ja se tahtoo kadota tuonne taustalle, joten välillä näinkin päin. Harvoin jokin pikkuosa näyttää kuvassa paremmalta mitä se oikeasti on. Mukana on pari kuvaa myös mallin pohjasta, sillä kuten aiemminkin on todettu, UH tykkää valmistajana laittaa malleihinsa paljon yksityiskohtia ja nämä pohjalevyjen maalatut osat ovat eräs sen tavaramerkeistä. Auton alla ei ole varsinaisia erillisosia, mutta monta yksityiskohtaa, jotka on valettu hivenen koholleen ja maalattu sitten harmaalla. Tämä ei varmasti lisää kustannuksia merkittävästi, mutta on silti mukava, pieni erikoisuus. Nyt esillä on mm. moottorin alapuolisia osia, vaihdelaatikkoa sekä täyspitkä pakoputkisto ja ehkä pikkuautoa tulee käänneltyä ja putsattuakin hiukan useammin kun myös pohjan puolella on jotain muuta kuin se sama, musta muovilevy. Vilkaistessani arkistoa, huomasin että myös 2005 joulukuussa oli esillä UH:n valmistama malli ja myös siinä autossa on pohjapuolella kaikkea pientä lisämaustetta. | |
|
|
|
Aikanaan mallivalikoimassa oli myös farmarimallia, jossa moottoriksi oli merkitty 1.9 dCi ja eräällä Brittikauppiaalla on niitä nytkin varastossa. Sama mies kaupittelee tästä henkilöautosta tehtyä Englannin poliisiautoa ja malli on sikäläisellä teippauksella varustettuna kyllä varsin näyttävä.
UH tarjosi henkilöautoon myös useita värivaihtoehtoja; listalta löytyivät ainakin metallisininen, metalliruskea, useaakin eri vihreää sekä tietysti perushopea ja siitä hiukan murrettu versio, tämän metallipunaisen lisäksi. Vaikka tämä punainen on ehdoton suosikkini, kyllä ne muutkin vaihtoehdot ovat hienoja ja nättejä malleja kaikki, varsinaisesti huonoa tai rumaa väriä ei valikoimassa ollutkaan. Ihan se perushopea on tietenkin laimein, sillä väri kadottaa osan muotoilusta ja mm. maskin lista jää melko paitsioon. Tietysti, jos omistaa juuri sen värisen, oikean Lagunan, pitää pienoismallinkin olla metallihopea. Nämäkin UH:n mallit oli pakattu hienoon rasiaan, alustan päällä oli keltainen Renaultin "toteemi", ikään kuin auto seisoisi piirimyyjän pihassa ja toisessa kulmassa oli iso kolmiopeili. Alustassa luki tyyppinimenä Dynamique V6 24v, mutta kaksijäsenisen raatimme asiantuntija (se toinen mies) sanoo tämän olevan varustetasoltaan Privilège, syynä nuo vanteet ja verhoilu. Jos jollain on asiaan jotain korjattavaa, valittakaa suoraan K. Kitille, kiitos… Oikeasti mallitehtaan synti ei ole kovin suuri, nämä varusteet ja tyyppinimet menevät melko usein hiukan ristiin, eikä siitä kannata ottaa isompaa stressiä. Tällä hetkellä tällaista mallia ei ole minkään tehtaan valikoimissa, joten jos haluaa uuden Laguna 2 ph 1 pikkuauton nyt, ainoa toivo on jälleen nettihuutokaupoissa. Pikainen haku juuri äsken, jossa kohteena oli siviilimallin henkilöauto, tuotti tasan yhden osuman. Myytävänä oli tasan samanlainen, uusi ja rasiassaan oleva punainen malli, mutta nettihuutokaupassa tilanteet vaihtuvat nopeasti ja viikon päästä näitä saattaa olla useita. Toisena vaihtoehtona tietysti on, ettei kukaan kaupittele tällaista autoa seuraavaan kolmeen kuukauteen | |
|
- Markku Rantanen -
| |
| |