Joskus asiat lähtevät kummallisesti liikkeelle. Halusin viime talvena ostaa Ranskan nettihuutokaupasta muutaman ralliauton. Myyjä ei myynyt Suomeen, mutta kysyin kuitenkin, sillä malli kuului sikäläiseen Passion de rally -kioskisarjaan, jota on vaikea löytää. Neuvottelu oli alkuun erittäin vaikeaa, myyjä mm. epäili mahtaako Suomesta edes pystyä maksamaan pankin kautta Ranskaan, mitenköhän hän nyt pystyisi postittamaan malleja Suomeen, eihän hän edes tiedä Suomesta muuta kuin rallikuljettajia jne. Tällä hetkellä vaihdamme kuulumisia parikin kertaa viikossa, tavaraa on kulkenut edestakaisin jo monta laatikollista ja ensi vuonna mies on aikeissa tulla kotoiseen MM-ralliimme. Tämän tuttavuuden tuloksena Suomeen saatiin myös esittelyssä oleva Clio R3. Kuukauden pienoismallina on siis Clio R3 ralliauto, mutta ennen kuin tähän pisteeseen päädyttiin, ehti tosiaan tapahtua kaikenlaista. Kun tuo alussa mainittu ensimmäinen kauppa saatiin kunnialla hoidettua, otin yhteyttä ja kiittelin hienoista ralliautoista. Sen sähköpostin aikana ilmeni, että myyjä on myös rallifani sekä mallikerääjä, ihan tavallinen harrastaja siis, eikä mikään tukkutrokari. Siitä alkoi kova höpöttäminen, kuvien lähettely molempiin suuntiin sekä pienoismallien osto- ja vaihtokauppa. Mukaan kuvioihin tuli myös ralliaiheisia DVD levyjä, kortteja, julisteita ja kaikkea mitä keräilyyn nyt vaan mahtuu. Jossain kohtaa kerroin myös suomalaisesta Renault-harrastuksesta ja kyselin ihan tavallisia Renaultin pienoismalleja, joita ystäväni Kari Kitti olisi kiinnostunut ostamaan. Mukaan laitoin muutamia valokuvia niin pienistä kuin isommistakin Renaulteista ja siinä kohtaa tämä Itävallassa syntynyt, mutta ikänsä Ranskassa asunut uusi ystäväni nimeltään Franck Destrait oli kuin puulla päähän lyöty. Hän ei pystynyt käsittämään, miksi joku harrastaa ranskalaisia autoja Suomessa. Kyllähän niitä heillä tietysti korjaillaan ja entisöidään, mutta Suomessa. Miksi, kuka niistä on kiinnostunut, mikä teitä niihin yhdistää ja muut vastaavat kysymykset olivat tukkia sähköpostini samalla, kun yritin epätoivoisesti selittää, ettei meillä ole omaa autotuotantoa, vaan kaikki harrasteautot on alkujaan tehty jossain muualla. Myöhemmin kun Franck oli nähnyt kattavan kuvakokoelman kerholaisten autoista, Kitin harrastehuoneesta, katsonut läpi vanhat pienoismallijutut sekä paljon muuta, hän totesi, että te olette hulluja (positiivisessa mielessä), mutta todellisia faneja ja niitä hän arvostaa. Eräänä iltana sain sähköpostiini kuvan Clio R3 pienoismallista sekä kysymyksen, mahtaisiko " famous Mr Renault " haluta tällaisen auton. Mr Renaulthan halusi, joten tämäkin pienoismalli matkusti Kitin kokoelmiin, liitteenä runsas lehti- ja kuvanippu ja sen jälkeen postissa on tullut paljon paperia, pienoismalleja ja kaikkea muutakin kivaa. Luonnollisesti nämäkin maksavat, ei kaupungin kuormurikuski sentään mikään joulupukki ole, mutta onneksi meillä ilmestyi vielä silloin oma ralliautosarja, josta löytyi paljon mielekkäitä vaihtureita. Nyt ei enää ilmesty, joten seuraavan kaupan yhteydessä aloitetaan uudet hintapoliittiset neuvottelut. Clio R3 ralliauto ja kuljettaja 
Auton esikuvana on paremmin F1 kuljettajana tunnetun Robert Kubican ralliauto, jolla hän osallistui Monte Carlon IRC osakilpailuun 2010. Kuski ei kaiketi liiemmin esittelyjä kaipaa, Kubican pitäisi työkseen ajaa tälläkin kaudella Renaultin F1 autoa, siis sitä musta-kulta väritteistä mallia, jonka nimi on Lotus-Renault GP, mutta alkuvuodesta tapahtunut ikävä onnettomuus Italialaisessa rallissa pitää Kubican sairaslomalla ainakin toistaiseksi. Optimistisimmat lausunnot ovat tuomassa miestä kauden viimeisiin kilpailuihin, mutta se lienee melko epätodennäköistä.
Tuo onnettomuus tapahtui Skodan S2000 autolla ja tavallista harmillisemmaksi asia tekee se, ettei EU:n alueella pitäisi voida sattua tuollaisia kolareita, ihan jo hyviksi laadittujen turvallisuussääntöjen takia. Tässä nähtiin kuitenkin taas se Italialainen mentaliteetti, jossa asiat hoidetaan, jos jaksetaan ja nyt ei jaksettu. Erikoiskokeen varrella oli rikkinäinen metallikaide vaarallisessa paikassa. Tuollaiset kaiteet ja kaikki vastaavat tiealueella olevat, vaaraa aiheuttavat elementit pitää sääntöjen mukaan korjata tai poistaa, eikä esimerkiksi Suomessa kukaan rallin turvallisuusvastaava hyväksyisi erikoiskoetta, jossa rautakaide törröttää suoraan tielle päin. Italiassa ei jaksettu sellaista miettiä ja kun Kubica teki pienen ajovirheen väärässä paikassa, metallikaide lävisti sekä Skodan että kuljettajan ja kuvat Kubican autosta ovat melko kamalaa katsottavaa. En tiedä, onko asiasta ainakaan toistaiseksi seurannut sen isompia sanktioita rallin järjestäjille ja vaikka olisikin, se ei korjaa kuljettajaa ennalleen. Onneksi Kubica toipuu hyvää vauhtia, talvitesteissä mies jo varmaan nähdään ja jos lihakset toimivat kuten kuuluu, sympaattisen oloinen Puolan mies on taas ensi kaudella formulan ratissa. 14.7 antamassaan tiedotteessa Kubica kertoi olevansa edelleen Lotus-Renault GP:n palkkalistoilla sekä toipumisen ja kuntoutuksen etenevän hyvin ja suunnitellusti, joten odotukset paluun kannalta ovat korkealla. Kubican F1 uraa ei tarvinne sen enempää esitellä, lajia seuranneet varmasti tietävät miehen nopeuden ja lahjakkuuden, mutta laitetaan nyt herrasta kuva esille ja vieläpä aidolla nimikirjoituksella, kun sellainenkin löytyy. Clio R3 on näitä uusia FIA: n R-luokiteltuja autoja, mutta ei nyt lähdetä käymään läpi kaikkia R-luokan juttuja tai tässä menisi viikko. Cliosta tietysti hiukan faktaa eli auto on etuvetoinen, koneen tilavuus on 1998 cc ja siitä saadaan ulos n. 230-250 hevosvoimaa, kun kierroksia on 7800, tällaisella kilpaillaan luokassa R3/ A7. Teholukemat vaihtelevat hieman riippuen siitä, kuka niitä ilmoittaa. Autoon on luokiteltu Sadevin valmistama 6-pykäläinen kilpavaihteisto, se on sekventaalimallia eli vaihteet liikkuvat eteen -taakse ja vaihdekeppi on "joystick" - mallia, siinä ihan ratin vieressä oikealla puolella. Ratti on tosin tuotu paljon vakiomallia taaemmas ja ohjauspylväs on erikoisvalmisteinen. | |
|
|
|
Hyvin tehdyissä Clioissa käytetään Öhlinsin valmistamaa iskunvaimennusta, joka on tietenkin säädettävä ja varustettu lisäsäiliöillä. Tasauspyörästön lukko tulee ZF: n tehtaalta, jarruina voi käyttää edessä neli- ja takana kaksimäntäisiä Brembon levyjarruja käsijarrun ollessa hydraulinen. Käytännössä kaikki R3 Cliot on varustettu näillä osilla, huonompiakin saa käyttää, mutta nämä ovat kaikki niin tuoreita autoja ja luokka niin tasainen, ettei kukaan halua lähteä antamaan tasoitusta jo ennen starttia. Neliveto ja turbo ovat R3-luokassa kiellettyjä.
Jos Suomessa haluaa hyvän R-ryhmän Renaultin, ainut ja oikea paikka teettää auto on Pinomäen veljesten luotsaama SetPromotion. Käytettyjä voi tietysti ostaa suoraan, myös ulkomailta, mutta kunnolliset varaosat pitää kuitenkin hakea SetPromotionin tiskiltä, sillä firma toimii virallisessa yhteistyössä Renault Sportin kanssa ja on sikäli ainut edustaja Suomessa. Saman yrityksen kautta kulkee myös käytettyjä ralliautoja, kilpa-autojen vuokrauskin onnistuu ja firman Racing-osasto ajattaa Renaulteja mm. rallicrossin EM-sarjassa. Kalle Pinomäki kilpailee rallin SM 2-sarjassa tällaisella Cliolla ja johtaa sarjaa yhdellä pistellä ennen viimeistä osakilpailua. Renaultilta löytyy myös pienempään R-ryhmään auto, Twingo R2, jollaisilla kilpailee mm. AKK:n rallivalmennusryhmään kuuluva Mikko Pajunen. Pajunen kilpailee tosimielessä Englannin rallimestaruussarjassa, eikä autoa näe kovinkaan usein Suomessa. Miehen omien sanojen mukaan SM-rallit ovat vain harjoittelua varten, eikä tiimi ole ajanut kaikkia Suomen osakilpailuja. Jostain syystä Renault ei ole katsonut tarpeelliseksi luokitella Clioon takasiipeä, vaikka niitä käytetään pienemmässäkin luokassa ja Clio Cupin autoissa. Vaikka sillä ei olisi mitään merkitystä nopeuteen, se toisi mukanaan ainakin enemmän ralliauton tunnelmaa, sillä nämä pikkuluokathan eivät totuuden nimessä ole katsojalle kovinkaan näyttäviä. Autot kyllä kulkevat kovaa ja luokkien sisällä on todella tiukkaa kilpailua, mutta se ei aina välity penkalla seisovan katsojan sielunmaisemaan. Hyvä kuljettaja vie tällaista autoa todella kovaa, keula edellä ja kun äänimaailmakaan ei ole mikään häikäisevä, saattaa pikkuluokka näyttää melko vakiolta S2000 sekä nelivetoisten turboautojen jälkeen. Siis N-ryhmän nelikkojen, Suomessa ei SM-sarjassa enää kilpailla WRC autoilla. Miksi Renault ei sitten tee S2000 tai WRC autoa, onkin kokonaan toinen kysymys. Cliohan olisi hyvä aihio myös Super 2000 luokkaan, mutta siihenkin tarvitaan neliveto, joten lieneekö poissaolon syy sitten kokemattomuudessa nimenomaan rallin nelivetopuolella. Lisää merkkejä tarvittaisiin ja nyt kun F1 talli ei enää ole oikea tehdastalli, rallin puolella olisi hyvä markkinarako ja paljon formuloita halvemmalla. Kubica ajoi ralleja harrastusmielessä, ensin nelivetoisella Mitsubishilla, joka on muistaakseni miehen oma, mutta Kubica on julkisestikin kertonut olevansa tarkka ja nuuka mies, joka ei elele leveästi, joten näin ollen hän ei myöskään raaski käyttää sitä omaa autoaan. Renaulteilla Robert on kilpaillut enemmänkin, ensin Clio S1600:lla, sen jälkeen tällaisilla R3 autoilla. Lopuksi eli ainakin toistaiseksi kovin ja aidoin kilpa-auto oli se S2000 luokan Skoda, mutta rallit on ehkä nyt ajettu ainakin siksi aikaa, kun sopimus F1 tasolla on voimassa. Ei mies silti mikään turisti ole rallinkaan puolella, vaikka laji onkin pelkkä harrastus. Mitään erityistä tuloslistaa en nyt löytänyt, mutta mm. sillä superilla Kubica sijoittui kerran yleiskilpailun kolmanneksi Ranskan rallimestaruussarjan osakilpailussa ja voitti samalla tuon oman eli S1600 luokkansa. Samasta Antibes-rallista Kubicalla on tilillään pohja-aika kuuluisalla Turinin pätkällä, vaikka se ei sillä kertaa Monte Carlon erikoiskoe ollutkaan. Siinä missä Lancer EVO on miehen oma auto, Renaultit taitavat olla jonkun SetPromotionia vastaavan toimijan vuokrapelejä, sillä rekisterit vaihtuvat joka rallissa ja tämä yksilö lienee DP Autosportin ajattama vuokrapeli. Tosin tämä valkomusta yksilö ei ehkä jättänyt lämpimintä muistoa parille Robert Kubica-Jakub Gerber, sillä ralli jäi kesken jo ensimmäisen erikoiskokeen jälkeen, syynä konerikko. Kuvia autosta on silti paljon liikkeellä, avauspätkä ajettiin pimeällä, asvaltti oli märkää ja lumipenkat reunustivat tietä, joten puitteet olivat kunnossa ja kun kyseessä oli klassikkoralli sekä nimekäs kuljettaja, valokuvaajat olivat valppaina joka mutkassa. Meille hyvänä muistona 2010 Montesta voidaan pitää sitä asiaa, että Mikko Hirvonen voitti tuon rallin. Pienoismalli 
Tämäkin auto on ns. kioskiauto, mukana on paljon kuvia pienoismallista, mutta nyt meillä on kerrankin kuva myös siitä niin monta kertaa mainitusta kioskista. Tai kuten Franck sanoo, "no problem, I go to Presse", josta mies piipahtaa työmatkalla ostamassa tai tilaamassa toivotun mallin. Kuvassa on siis Presse, ja juuri pikkukaupunki Saint Donatin presse, josta tämäkin auto on lähtöisin. Täsmennetään sen verran että Franck on Citroenin miehiä ja kuvan autokalusto on pelkkää sattumaa, mutta sopii teemaan vallan mainiosti.
Malli lienee IXO-valmiste, Norevin R3 on erinäköinen, mutta varmaksi tuota ei tiedä, koska näissä ei tekijää mainita. Sarjan nimi on la passion du rallye ja jotain " tarkkuudesta" kertonee se asia, että sarjan luettelossa auton tyyppi on Clio C3 eli edullisiin malleihin ei paneuduta kunnolla millään tasolla. Tässäkin autossa on teippi- ja maalivikoja, takapäästä on liima pursuillut mihin sattuu ym. vastaavaa, mutta siitä huolimatta edullisetkin mallit ovat hienon näköisiä hyllyssä, kun virheitä ei lähdetä tuijottamaan suurennuslasin ja kameran makrolinssin kautta. Ulkopuolella huomio kiinnittyy ensimmäisenä keulan lisävalopakettiin. Se on muovia ja erillinen osa, mallinnus on hyvää ja valopaketti muuttaa auton ulkonäköä todella paljon. Sininen väri tuo sitä vielä enemmän esille, eikä valopatteri ole keksitty juttu, Kubica ajoi vain sen ykköspätkän pimeällä ja autossa oli juuri tällaiset lisävalot. Maskista ei saa selkoa, onko siellä vain maalatut syvennykset, sillä maskin puolikkaat jäävät niin hyvin valotelineen alle peittoon. Alakulmissa olevat sumuvalot oli teipattu sinisellä myös oikeassa autossa, niiden siis kuuluukin näyttää hiukan viritykseltä. Alempi ilmanotto on tehty teipillä korivalun syvennykseen, kun taas etu- ja takavalot, katolla oleva ilmanottoaukko, peilit sekä antennit ovat erillisosia. Antennit ovat minun mokani, ne taipuvat heti kun niihin koskee hiukankin, enkä huomannut kuvatessa, että pölyhuisku oli ne taivuttanut. Pikkukuvissa ne on taas käännetty suoraan, uusia yleiskuvia en enää viitsinyt antennien takia ottaa. | |
|
|
| Korimallinnus on ihan hyvää, helmat, luukkujen sekä puskurien saumat ovat ihan kohdallaan ja mittasuhteet muutenkin kunnossa. Ensin kylki näytti jotenkin liian korkealta, mutta matalat asvalttirenkaat ja alusta tosiaan tekevät sen, että takapyörät ovat osittain kaarien sisällä. Pinomäen auto vaan oli jotenkin iskostunut verkkokalvolle, kunnes hoksasin nähneeni sen aina sora-alustalla ja kylkilinja näyttää silloin erilaiselta. Tämän mallin teippaus ei ole ensi katsomalla mitenkään erityisen hieno, mutta siitä alkaa pitää, kun sitä hetken katselee ja varsinkin mattamustan ja punaisen yhdistely vaakapinnoissa näyttää hyvältä. | |
|
|
| Takapää on myös mattamustaa ja kun takahelmassa on vielä pohjalevyyn liitetty diffuusori, perä näyttäisi erittäinkin tyylikkäältä jos tuo ilmanohjain istuisi kunnolla, eikä liimaa ja jotain pähkinän kuoria pursuilisi joka raosta. No, ainakin mallinnus on oikein myös siltä osin, pienen ehostuksen voi aina tehdä itsekin, jos haluaa eroon tuollaisista virheistä. Tosin ne jäävät usein korjaamatta, kun auto menee yleensä perä edellä hyllyyn ja sinne ne virheetkin unohtuvat sen sileän tien. Renkaissa on hyvä kuviointi ja vanteet ovat tavallaan ihan oikeaa mallia nekin, mutta se halpa hinta näkyy hieman liikaa. Kaikissa vanteissa ei näy muttereita ja vanteen valukin on hiukan niin ja näin. Toisaalta, kuten olen miljoonaan kertaan todennut, jos haluaa todella hienosti tehdyn mallin jossa vanteitakin on ilo ihmetellä, puhutaan jostain Spark Modelsin autosta ja hintaluokasta +50 euroa. Näkyyhän tässäkin mallissa mm. jarrut vanteiden välistä, liian pienet tosin, mutta tyhjää paremmat. | |
|
|
|
Mallin sisusta jää taas hiukan pimentoon sillä kaikki lasit ovat kiinni. En ole monista kymmenistä yrityksistä huolimatta vieläkään löytänyt mitään logiikkaa siihen, milloin kuskin lasi on alhaalla, milloin taas kiinni. Jossain samankin sarjan mallissa voi olla kuskin lasi auki, joskus jopa molemmat etulasit ovat alhaalla, mutta sitten taas välillä kokonaan kiinni. Kuitenkin sisusta vaikuttaa aina paljon ja rallimallissa vielä enemmän. Tässäkin on ihan riittävän hieno sisusta, sinne näkee nyt sen minkä noista valokuvista saa selvää. Hytissä on täydellinen turvakehikko, kilpapenkit, sammutin, varapyörä, mittaristo, jossa kartturille on omat mittarinsa, pelkistetty verhoilu jne. eli katsomista siellä kyllä on. Vain yksi silmiinpistävä virhe on eksynyt hytin puolelle, kun vaihdekeppi on nyt lattiassa ja tavallista mallia, jota se ei taatusti tässä autossa ollut.
Kokonaisuutena taas hyvä kioskimalli, jota on vielä kohtalaisesti saatavana, siis Ranskassa. Eniten siellä on tarjolla punaista Norevin R3 - mallia, se on jonkun paikallisen kuskin auto, kattoventtiili ja antennit puuttuvat, mutta hintaa on tähän autoon verrattuna tuplaten. Toista Norevin ralliautoa löytyy keltaisena, siinä autossa on jo kattoventtiili, kuskina on niinkin tunnettu kaveri kuin Emmanuel Guigou ja malli näyttäisi olevan pakattu Renaultin laatikkoon eli se lienee ns. varaosatiskin tavaraa. | |
|
|
Norevien hinnat tosiaan ovat yleensä reilusti päälle 30 euroa + postikulut, halvin Kubica jää nyt 18. elokuuta alle 30 euron posteineen. Kovin montaa näitä ei ole tarjolla ja keskihinta asettuu näissäkin 20 euron päälle. Siihen postikuluja 16 euroa, niin auto ei enää olekaan halpa, mutta jos mallin saisi itse ostaa kioskista tai kaupasta, hinta lienee ollut samoissa Suomen sarjan autojen kanssa eli n.15 € kpl. Suomessa myytyyn sarjaan ei ehtinyt tulla yhtään Renaultia, jatkosta on nyt turha spekuloida, sillä tilauskanta ei vaan ollut riittävä ja kustantaja laittoi pillit pussiin 25 auton jälkeen. Bond-sarja loppui jo paljon aiemmin, joten kioskiautot eivät vaan kannata Suomessa, harrastus on liian pientä, valitettavasti.
Tällaista tällä kertaa ja nyt minäkin pääsen ensimmäistä kertaa odottamaan, mitähän meille esitellään seuraavaksi. Nimittäin tässä kohtaa minun on aika kiittää seurasta kaikkia lukijoita ja sivuilla vierailleita pienoismallien ystäviä. Siirryn nyt ainakin sapattivapaalle, mutta todennäköisemmin luovutan tämän viran kokonaan toiselle taholle. Saatan toimia taustapiruna jossain kuvauksissa, kuvien käsittelyssä tai vastaavissa tehtävissä, mutta kokonaisia juttuja en nyt tee. Mallisivuja on julkaistu nyt kuusi vuotta ja tämä kuukausi vielä päälle, siihen mahtuu paljon erilaisia autoja sekä tarinoita ja nyt tuntuu siltä, että jutut on loppua. Tekstit alkavat kiertää kehää, se ei ole hyvä asia, joten on aika antaa tilaa uusille näkökulmille. Malliharrastus toki jatkuu, pienimuotoista kauppaakin saatetaan tehdä suomalaisessa nettihuutokaupassa, mutta julkaistava materiaali siirtyy enemmän rallimallien puolelle toiselle foorumille, keskittyen enemmän valokuviin ja teippausasioihin sekä rallitiimien tiedotteisiin. | |
| |
| - Markku Rantanen - | |